En ole varma, osaanko ajatusta oikein selittää, mutta yritän kuitenkin. Omalla salilla treenatessa ihmisillä on hyvin erilaiset tavoitteet harjoittelussa. Se on rikkaus, mutta välillä tuntuu haastavalta sovittaa yhteen kaikki nämä erilaiset tavoitteet. Näillä leireillä kaikilla on jotenkin selkeämmin yhteinen tavoite, sen vuoksi tänne tullaan. Ja se on välillä todella virkistävää. Voi keskittyä täysillä omaan tavoitteeseensa, koska parilla on sama tavoite. Samalla tällainen kokemus kirkastaa omia näkökulmia ja ajatuksia. (Koko totuushan tämä ei ole, mutta yksi ajatus ja näkökulma.)
Toinen ahaaelämys tuli lauantain treenissä. Sensei sanoin suurinpiirtein niin, että kun keskityt pariisi, olet läsnä tilanteessa ja keskellä itseäsi. Näin siis itse ymmärsin. Ahaaelämys tämä oli siksi, että tajusin jotain omasta harjoittelustani. Olen viime kuukausina ohjannut enemmän harjoituksia kuin treenannut itse. Ohjaajana koen, että jollain tasolla tulee olla tietoinen jokaisesta harjoittelijasta. Ja junnujen kanssa tämä vielä korostuu. Nyt tajusin, että silloinkin, kun itse treenaan, pyrin pitämään itsellä kokonaisnäkemyksen salin tilanteesta. Ja silloin en pysty keskittymään omaan pariin tavalla, joka vie tekemistä parhaalla tavalla eteenpäin. Eikun siis erilaista keskittymistä harjoituksiin :)
Hotellin joulukuusen myörä julistan siis joulukalenterin ja joulun odotuksen virallisesti avatuksi (epävirallisestihan se alkoi jo pari kuukautta sitten)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti