Kirjoittamisen vaikeus / Difficulty of writing

Olen miettinyt sitä, miten paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa olisi, mutta jotenkin ei tiedä, mistä aloittaisi. Lisäksi välillä on ollut niin paljon tekemistä, että ei ole ehtinyt kirjoittaa. Ja sitten taas välillä olisi, mutta netti ei ole toiminut. Kokeilin myös kirjoittaa varastoon, mutta se ei tuntunut toimivan. Teksti pitää saada liikkeelle silloin, kun se on valmis, muuten se tuntuu vaativan julkaisuvaiheessa vaativan muokkausta ja muokkauksen jälkeen se ei enää tunnu niin luontevalta. (Tämänkin tekstin runko on kirjoitettu pari päivää sitten ja nyt on yhtä tuskaa saattaa tämä julkaisukuntoon :/)

I have thought, how much there is to write and share but no idea where to start. And sometimes I have had so much doing and no time ti write. And sometimes there has been time but no workng internet. I tried to write "in storage" but it didn't work. The text have to put out when it is ready or it get old. (This is started two days ago and is very hard to get this to publish :/)

Nyt olen siis jo Tokiossa ja vietin tämän päivän Uenossa. Kävin eläintarhassa tai kävin ja kävin, taisi mennä melkein kolme tuntia siellä. Sen jälkeen oli tarkoitus käydä vielä Tokyo National Museumissa ja National Science Museumissa, mutta jalat olivat eläintarhan jälkeen sen verran väsyneet, että oli pakko valita. Valinta osui tiedemuseoon osin sen takia, että tiesin sieltä löytyvän dinosaurusten luurankoja.

Now I am in Tokyo and spent a day in Ueno. I visited in zoo and in National Science Museum. I planned also to visit in Tokyo National Museum but after Zoo my feet was so tired that I had to choose. Science Museum was clear because dinosaurs :)

Eläintarhassa sain siis kulumaan aikaa. Alue itsessään oli hienon näköistä puistoa ja oli mukava nähdä eläimiä, joita ei todennäköisesti tule muualla näkemään. Jotenkin kyllä pitemmän päälle eläimet rupesivat säälittämään. Ehkä oli liian aikaista, mutta monet vain makailivat tai istuivat häkkinsä nurkassa. Toiset tosin tulivat suorastaan poseeraamaan kuvaajille. Apinat tuntuivat kyllä viihtyvän.

I spent long time in zoo. The area looked nice and I liked to see animals which I probaply don't see anywhere else. Althought I feel quite sad about them. Maybe it was too early but most of animals were not very active. Apes looked to have good time.

Ajan kulumista / Time disappears

Hupsista vaan, miten aika on kulunut. Enää on jäljellä muutama treenipäivä, All Japan Demonstration ja viimeiset matkapäivät Tokiossa. Hassua, miten pari viikkoa sitten loppuaika tuntui jopa liian pitkältä, mutta nyt kun on päässyt rytmiin kiinni, aika tuntuu loppuvan kesken. Joka treenin jälkeen havahtuu siihen, että tämä oli viimeinen maanantaitreeni tääällä, viimeinen kerta Chinossa ja niin edelleen.

Ops, how time has gone. It is only few training days left, All Japan Demonstration and last days in Tokyo left. Its funny that couple of weeks ago the time left felt so long. But now time feels run out. After every keiko I realise this was last Monday keiki, last keiko in Chino and so on.

Treenaaminen on kyllä ollut mahtavaa. Erityisesti mieleen ovat jääneet tiistain ja torstain aamutreenit. Meitä on ollut treenamassa Arigan lisäksi 2-3 henkilöä, tahti ei ole ollut kovin kova, mutta olemme keskittyneet keskustan käyttöön vastaanotoissa ja tekniikassa molempina osapuolina. Näistä harjoituksista olen saanut paljon ajatuksia omaan treenaamiseen kotiin palattuakin.

Training has been wonderfull. Especially morning keikos on Tuesdays and on Thursdays. There had been Ariga-san and 2-3 of us practisers. The speed has been quite peacefull, but we have consentrated to how to use your centre in both sides of partners. I think I have had lot of ideas to my own training at home, too.

Junioritreenit ovat olleet oma lukunsa. Olen osallistunut viikoittain kolmeen junioriharjoitukseen täällä Sakussa sekä tiistaisin Chinossa ja torstaisin Naganossa. Treenien rakenne on ihan erilainen kuin Suomessa. Tekniikkaa tehdään paljon vähemmän kuin vaikkapa meillä Nozomissa. Treeneissä on tietyt säännöt, joita noudatetaan riviin asettumisesta lähtien, mutta silti oleminen tuntuu hyvin vapaalta ja rennolta. Kesän aikana onkin hyvä miettiä, mitä elementtejä olisi mukava tuoda omiin junioriharjoituksiin, jotain varmasti tuleekin :) Ihan uutena asiana on tullut jan-ken-pon eli kivi-paperi-sakset -pelin käyttö ihan joka tilanteessa.

Children practises have been own part of my training. I have been in three children practises in Saku, one in Chibs and one in Nagano per week. Structure of children classes is here totally different than in Finland. There is much less techniques than for example in our children classes in Nozomi. There is own rules but still beeing is quite relxed and free. In summer is good time to think what parts I want to bring in our children classes :) The most new thing is using jan-ken-po (stone-scissors-paper) in everywhere it is possible. 

Vapaapäivä / Free time

Tänään minulla on lepopäivä ennen viimeistä treeniviikkoa :) Illalla tosin ajattelin mennä treenihin, mutta päivällä ei ole mitään erityistä. Parhaillaan pesen pyykkiä ja kun ne saan valmiiksi, lähden keskustaa kohti. Ajattelin käydä kiertelemässä ja ehkä ostamassa teetuliaisia ja muuta vastaavaa.

Today I have free time before the last training week here :) In evening I am going to practise but the day is only for me. I am washing laundry and when it is ready I am going to go shopping some tea and kind of to home.

Eilen oli normaalien treenien sijaan Endo-sensein ohjaama harjoitus ja sen jälkeen juhlat dojolla, kiitokseksi leirin järjestelyistä. Ilta oli mukava, ruoka oli hyvää ja pääsin juttelemaan Sakussa treenaavien ihmisten kanssa ihan ajan kanssa.

Yesterday we had not normal keiko but Endo-sensei had keiki here. After that there was a party in the dojo for arrangers of seminar. The evening was very nice, food was good and I had good conversations with people who practise in Saku.

Huomenna lähdemme käymään Tokiossa Endo-sensein treeneissä ja sitten alkaakin viimeinen viikkoni täällä Sakussa tällä kertaa.

Tomorrow we are going to Tokyo in Endo-senseis practise and then begins my last week here in Saku.

Treeniä ja arkea / Practise and everyday life

Vaikka kovin tavallista arkea täällä ei olekaan, ainakaan normaaliin verrattuna. Tietynlaiseen rytmiin tässä kuitenkin on päässyt. Aamulla aamupala ja aamulenkki tai -treeni, vapaa-aikaa, lounas, vapaa-aikaa, treenit illalla ja päivällinen. Vapaa-ajalla olen muun muassa kirjoittanut päiväkirjaa, pessyt pyykkiä, venytellyt, kuljeskellut ympäriinsä, käynyt ostoksilla. Ja välillä on järjestynyt muutakin ohjelmaa, kuten nähtävyyksien katselua.

But this is not so normal everyday life. Rythm of my days is breakfeast, jogging or morning practise, free time, lunch, free time, practise and dinner. On my free time I have kept diary, washed laundry, stretched, walked around, done shopping for example. And then there have been extra program for a while.

Saku-dojo

Täällä olosta on vähitellen alkanut oikeasti nauttia. Perusasioihin on tottunut ja kun ei tarvitse enää keksittyä lämpimänä pysymiseen, keksii paljon enemmän tekemistä :) Treeneissä on ollut mukava huomata, että aikido yhdistää, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Ja miten moni tulee treenin jälkeen juttelemaan ja miten hyvin loppujen lopuksi ymmärrämme toisiamme, vaikka kommunikointi rajoittuu minun muutamaan japanin sanaani ja toisen muutamasn englannin sanaan. Yhteinen yritys auttaa ja toisaalta ymmärtämättömyyskin on yhteistä :)

I have started to enjoy being here. Basic are familiar and it is easier to find something tot do when not need to consentrate to getting warm :) It has been nice to notice in practise, that aikido is same althought we have no same language. And it is great how many japanese come to talk me after keiko and how well we understand each other only few common japanese and english words. It helps when both try and when misunderstanding is also common :)

Sunnuntainan kävimme Ariga-sensein vaimon Yukin ja lasten kanssa Pienen Buddhan (luulisin) temppelialueella ja lasten huvipuistossa sekä ostoksilla. Alla olevat kuvat ovat temppelialueelta.

On sunday I, Ariga-senseis wife Yuki and children visited in the Little Buddhas (I think is was the name) templearea, childrens amusement park and shopping. Pictured below are from temple area.

Totuttautumista

Vaikka edellisessä postauksessa kirjoitinkin, että kylmyyden kanssa tulee toimeen, kyllä se välillä käy hermoille. Lähinnä siksi, että lämmintä vaatetta on vain rajallisesti mukana. Vaatteet kun valitsin mukaan aiempien kokemusten perusteella. Nyt vain pari päivää on ollut yhtä lämpimiä kuin viimeksi. Kiitän kyllä itseäni siitä, että otin valtavan villahuivin mukaan. Se piti olla vain lentokonetta varten, mutta olen käyttänyt sitä koko ajan. Jos ei kaulassa, niin sitten hartioilla. En tiedä, miten olisin pärjännyt ilman.

Sään lisäksi toinen tottumista vaativa asia on ollut tuolien puute. Tähän toivottavasti tottuu, sillä jalat pohkeista lonkkiin ja selkä tuntevat, että asennot ovat normaalista poikkeavia. Käytännössä sillon kun ei treenata tai olla muuten liikkeellä, istutaan seizassa eli polvillaan, risti-istunnassa tai vastaavasti, lattialla tyynyn päällä. Tämä ei tullut yllätyksenä, toisin kun sää, mutta yhtä kaikki ihan erilaista.

Muutin eilen dojolta Ariga-sensein perheen luokse asumaan. Tämä on mukava lisä reissuun. Pääsen aikidon lisäksi tutustumaan japanilaisen lapsiperheen elämään.

(Tänään vain suomeksi)

Kolmas päivä Saku-dojolla

Kolmas päivä Saku-dojolla on meneillään. Eilen illalla oli ensimmäiset treenit täällä ja tämä päivä alkoi ylimääräisellä aamuharjoituksella 6:15. Oli kyllä mukava päästä treenaamaan, vaikka treenitaukoa taisi tulla vain päivä. Ainoa huono puoli varsinkin aamutreeneissä oli kylmyys. Kädet ja jalat eivät tuntuneet ollenkaan lämpiävän. Kun istuttiin iltaa, paikalliten kanssa, he kertoivatkin, että nyt on epätavallisen kylmä kevät. Ja uskomattoman tuulista täällä on, puuskat oikein tuntee talossa ja aukealla paikalla meinaa lähteä tuulen mukaan. Vaikka lämpötilan kanssa pärjääkin, toivon todella, että ilma lämpiäisi vähän.

Third day in Saku-dojo. First practise here was yesterday evening and we had extra practise in this morning 6:15. It was nice to practise altought break was only one day.  The only not so good side here is coldness. In the morning keiko my hands and feet were like ice and they don't get warm until shower. We spend time with local people after evening keiko and they told spring is unusually cold here this year. And there is so windy. The cold is not so bad but I hope the weather is warming soon.

Nukkumapaikkani / Here I sleep

Asettuminen tänne on sujunut hyvin, on laitettu ruokaa ja pesty pyykkiä ja vietetty aikaa yhdessä ja yksin. Ensimmäinen viikko leirin jälkeen on rauhallisempi harjoitusten osalta. Toisaalta on mukava olla rauhassa ja tehdä välillä leirinpurkuhommia, mutta toisaalta odotan, millaiseksi normaali rytmi täällä muodostuu. Tänään on luvassa vielä junioritreenit.

I have familiarized here quite well. We have made food, washed laundry and spent time together and alone. The first week after seminar is quiet about practises. On the other hand it is nice just to be and do some after-seminar-works but on the other hand I am waiting to see the normal rythm here. Today we have at least juniorpractise.

In english too

I create this blog to share my thoughts and dreams about future and this day. I wish to be professional in aikido and sports some day. And in this blog I follow my way. Of course I write other things, too. Everything I feel I want to share.

I decided to write in english too, because I have no-finnish speaking friends and this is good exercise for my english.

Now I am in Japan. I was here in Endo-sensei's seminar and after that I live and train in Saku-dojo about three weeks. In the end I am in Tokio few days before coming back to Finland. For a while this blog is my Japan diary :)

Kerta kiellon päälle

Edellisen postauksen aloitin jo leirin aikana ja olen täydentänyt ja muokannut sitä päivien mittaan. nyt aloin kirjoittaa kuulumisia myös perheelle sähköpostilla ja kun siitä tuntui tulevan paljon parempi juttu, päätin lisätä saman tännekin. Osin samoja, osin eri asioita, mutta vähän eri tavalla.

Timon puhelin jumittui eilen ja tänään olemme yrittäneet soittamalla ja tekstiviesteillä metsästää asiakaspalvelunumeroa PUK-koodia varten. Viimein, kun saatiin langaton netti toimimaan, saatiin tarvittavat tieot ja Timo sai lopulta puhelimen toimimaan.

Leiripäivät olivat täynnä ohjelmaa, joten nettiä ei silloin osannut kaivatakaan. Tänään on tutustuttu dojoon ja sen sääntöihin. Täällä on vielä muutamia muitakin eurooppalaisia, joista jokainen lähtee vuorollaan puolentoista viikon sisällä, minä jään sitten viimeiseksi. Tänään tutustuin jo pariin täällä harjoittelevaan naiseen, joiden nimet ovat Tomoya ja Yuka. Vaikka leirin aikana vähän hirvitti ajatus tänne jäämisestä, nyt tuntuu taas ihan mukavalta. Parhaillaan keräämme rahoja yhteistä pizzatilausta varten.

Kaikki on siis mennyt hyvin. Timo lähtee huomenna Tokioon ja ylihuomenna Suomeen. Hänen pitäisi ehtiä käydä tilaamassa minulle hakama ja pari pukua molemmille Iwatalta, minä käyn sitten hakemassa ne ennen omaa lähtöäni. Nyt näyttäisi siltä, että muutan Tokioon 27.5. tai 28.5. ja olen siellä matkan loppuajan. Ellen keksi lähteä johonkin päiväreissulle. Tässähän on vielä aikaa suunnitella.

Onnellisesti Japanissa

Ensimmäiset päivät Japanissa ovat takana. Lento Suomesta lähti maanantaina 29.4. ja perillä Japanissa olimme tiistaina 30.4. Nyt myös Endo-sensein leiri on leireilty ja tänään siirryimme Saku-dojolle. Timo palaa parin päivän päästä Suomeen ja minä jään tänne harjoittelemaan.

Saapumispäivä ja leiripäivät ovat olleet täynnä ohjelmaa treenien, illanviettojen, kylpylän ja muun ohjelman merkeissä. Järjestelyt ovat olleet mahtavat ja porukkaa paljon. Erityisesti juhlapäivänä 4.5. tatamilla oli täyttä. Tämän vuoden leiri oli Saku-dojon 20-vuotisjuhlaleiri.

Leirillä pääsin treenaamaan useiden hyvien treenaajien kanssa. Treenatessa sai todella haastaa itsensä, ei niinkään osaamistaan tai tekemistään vaan oman liikkumisensa eri tasoilla. Ei voikaan liikkua vain sillä helpolla ja mukavalla tasolla, jolla aina liikkuu, vaan pari kuljettaa sinua eri suuntiin, ylös ja varsinkin alas ja jotta toisen saa liikkumaan, on myös nagena liikuttava samoin. Tässä on huomannut, kuinka vähän itse oikeasti käyttää ylös-alas liikettä.

Tapahtunutta ja kirjoittamista tuntuu olevan niin paljon, ettei oikein tiedä, mitä kirjoittaisi :) Saku-dojolla pääsee aika hyvin nettiin, joten jos aikaa on, pystyn kirjoittamaan tänne hyvin. Mutta jos en ehdi, julkaisen todennäköisesti matkapäiväkirjaa myös jälkikäteen. Näitä kokemuksia haluan jakaa.

Kuvia ei näköjään nyt pysty lisäämään, mutta jos se jossain vaiheessa onnistuisi :)