25. joulukuuta

Joulukalenteri viimeinen luukkua aukeaa. Matka on ollut mukava ja jatkossa on toivottavasti helpompi kirjoittaa useammin tänne, kun tietää, että se onnistuu. Kun vain päättää ja varaa vähän aikaa :)

Joulupäivä on sujunut rauhallisesti. Jouluyö meni pelaillen ja nukkuen. Lapsena monena jouluyönä käytiin katsomassa hautausmaata ja viemässä kynttilät haudoille. Samalla käytiin pimeässä kirkossa (vanhempien työsuhde-etuina :)) hetki istumassa, ihailemassa kuusen kynttilöitä, ehkä laulamassa joku joululaulu ja viemässä seimessä olevalle Jeesus-lapselle karkkeja. En muista, mistä tämä perinne tuli, mutta se kuului monena vuonna jouluun. Nyt ei olla enää monena vuotena tätä tehty, vanhemmiten ei ole taidettu jaksaa yöllä lähteä ulos, vaikka muuten onkin valvottu :) Muistoissa tämä perinne kuitenkin kuuluu erottamattomasti minun jouluuni.

Tähän saatan vielä Tampereella palattuani vaihtaa vanhemman kuvan. Jeesus-lapsen kapalot ovat vuosien mittaan vaihtuneet, nämä eivät ole ne, jotka muistoissa ovat :)

Tämän joulumuiston myötä päätän joulukalenterini vuodelle 2013. Seuraavan kerran sitten jotain ihan muuta kirjoiteltavaa täällä. Kiitos seuraamisesta ja mukanaolosta!

24. joulukuuta

Lahjojen jakamisen jälkeen ja ennen pelisessiota on hyvä kirjoitella jouluaaton blogiteksti.  Päivä on mennyt leppoisasti. Aamulla herättiin kinkun tuoksuun, jatkettiin siitä vaahtokarkkien tomuttamisella tarttumattomiksi, jonka jälkeen puuro ja kahvit. Puuropöydässä melkein jaettiin punaisia kortteja kaikessa ystävyydessä ja ihmeteltiin asbestinsiemeniä.

Kahvien jälkeen lähdettiin sitten aattohartauteen. Kieltämättä ei olisi viitsinyt lähteä, koska lahjat olivat edelleen paketoimatta, mutta ryhmäpaine vei mukanaan ja oli se sitten lopulta ihan mukavaa. Samalla käytiin viemässä haudoille kynttilät ja ihailtiin lyhdyin valaistuja museoaittoja.

Lahjatkin tulivat lopulta paketoitua ja jouluaterialla syötyä kaikin puolin riittävästi. Nyt alkaa vähitellen olla sellainen olo, että voisi syödä vielä iltapalaakin :) Ja kunhan kaikki taas kerääntyy omilta teiltään olohuoneeseen, niin pelaillaan vielä. Se onkin mukavaa, kotona harvemmin pääseen pelaamaan lautapelejä, kun Timo ei niistä oikein ole innostunut :)

Dippikastikkeet ja sipsit ovat kuulemma valmiina, joten vielä joulun tähden myötä hyvää jouluyötä!

23. joulukuuta

Kaksi kolmasosaa joulukarkeista onnistunut! Eli vaahtokarkit näyttäisivät onnistuneen. Yksi ei kyllä olisi onnistunut, kiitos kuuluu assistentille, joka auttoi kaatamaan aineita vatkatessa. Ja kuvasi aina väillä :) Reseptien kanssa oli vähän miettimistä, kun erehdyin etsimään lisätietoa netistä. Alkuperäiseen reseptiin ei kuulunut munan valkuaista, mutta kun kaikkiin muihin vastaantuleviin resepteihin kuului, niin vaihdoin reseptiä. Vaniljatangon otin alkuperäisestä mukaan ja liivatelehdet liivatejauheena. Alkutilanteessa näytti tältä.

Sokerin keitto onnistui hyvin, vaikka puolessa välissä vasta muistettiinkin se vaniljatanko :) Tällä kertaa sopiva lämpötila saavutettiin yllättävän nopeasti. Aiemmin kun olen keittänyt fudgeja, on tuntunut, että tarpeeksi kuumaksi ei meinaa päästä millään.

Osassa ohjeessa massa piti levittää vuokaan hyytymään ja osassa pursottaa tangoiksi tai ruusukkeiksi. Valitsin viimeisen vaihtoehdon, vaikka näistä tulikin Minigrip-pursottimella möykkyjä. Tuli kuitenkin mieleen, että marengit voisi seuraavan kerran tehdä pursottamalla.

Tässä valmistuu ensimmäinen pellillinen, toisesta jämäpellillisestä tuli lauma lampaita lumessa tai joutsenia jäällä :)

Ja tökkimiskokeen perusteella ovat hyytyneet mukavasti. Taidan antaa niiden olla aamuun ja pyöritellä sitten tomusokeriseoksessa. Nyt nimittäin hyytymisestä huolimatta tarttuvat joka paikkaan niinkuin kai pitääkin :) Koemaistamisen perusteella maistuvat ihan oikeilta vaahtokarkeita ja mukavan vaniljaisilta.

22. joulukuuta

Joulutunnelma alkaa muotoutua. Kuusi on koristeltu, kinkku sulamassa, ensimmäiset joulupuurot syöty ja joululaulut soivat. Lahjat on vielä suurimmaksi osaksi paketoimatta ja huomenna on jonkinlaista siivousta, koristelua ja leivontaa luvassa. Ja pankin perinteinen joulupuuro. Ja varmaan vielä jotain muutakin ilmenee ennen iltaa :)

Tältä näyttää kuusi tänä vuonna, olkiköynökset laitettiin vähän eri tavalla kuin normaalisti.

Aamulla päästiin ajoissa lähtemään liikkeelle ja ajamaan paitsi valoisassa, myös hyvässä kelissä viimeisiä pienempiä teitä lukuunottamatta. Niillä oli vähän enemmän loskaa, mutta kun ei ollut kiire, niin sekään ei haitannut. Äänikirjat ovat muuten mahtavia automatkoilla. Kovin monesti ei olla niitä vielä kokeiltu, mutta tänäänkin matka tuntui menevän paljon normaalia nopeammin Jari Tervon Koljattis kuunnellessa. Puoleen väliin päästiin, joten loput sitten kotimatkalla :)

Joulukalenteri alkaa lähestyä loppua ja vähän tuntuu haikealta, tämä on ollut mukava kokemus. Vielä on onneksi muutama päivä jäljellä.

21. joulukuuta

Tuomaan päivä oli täynnä touhua. Pakkaamista, kirjastossa ja kaupungilla käymistä, tryffeleiden tekemistä ja marmeladien pelastusyrityksiä ja sitä sun tätä. Aamusta hoidin ahkerana viime viikon kokusten pöytäkirjat valmiiksi ja innostuin siivoamaan muutaman lokerikon. Tuli käytyä yhteensä noin puolen metrin korkuinen pinkka paperia läpi, puolet lähti paperin keräykseen ja loput arkistoon tai oikeaan sijoituspaikkaan odottamaan tarkempaa läpikäyntiä. Vaikka tämä tietysti vei aikaa muilta hommilta, niin siistit lokerot palkitsevat :)

Marmeladit tosiaan eivät oikein onnistuneet ja niiden tie taitaa viedä roskakoriin. Joko oli liian vähän agar agaria tai sitten jotain muuta, mutta hyytyminen ei onnistunut. Sinänsä karkit näyttävät kiinteiltä, mutta kun niitä yrittää nostaa, niin sisus valuu ulos :) eli eivät ole oikein käyttökelpoisia tai ainakaan kuljetuskelpoisia. Toivoa sopii, että tämä tietää hyvää vaahtokarkkien onnistumiselle, olen kuullut, että nekään eivät kauhean helppoja ole saada onnistumaan.

Oikeassa reunassa olevien annoin hyytyä isona palana pitempään ja ne säilyttivät vähän paremmin muotonsa, mutta vain, jos niihin ei koske :)

Tryffelit ovat onneksi varmoja ja näistä tuli sekä hyvän makuisia että hyvän näköisiä. Ja pysyvät kasassakin.

Tavarat ja lahjat ynnä muut alkavat olla pakattuna. Lankaa on mukana riittävästi, vaikka tekemistä varmasti riittää muutenkin. Nyt vielä viimeiset siivoukset, puvut aamulla kuivaushuoneesta ja lähtö ajoissa, että ehditään ajamaan valoisan aikaan. Olo alkaa vähitellen tuntua siltä, että loma on alkanut.

20. joulukuuta

LOMA! Vähän vaikea kyllä vielä tajuta, että oikeasti edessä on puolentoista viikon loma. Sekä töistä että aikidosta :) vaikka ensi perjantaina ollaan kyllä menossa Kuopioon Tenchikaniin vierailemaan. Mutta kaikki paperihommat on tarkoitus saada huomenna pois käsistä. Vaikka aikido on elämäntapa ja tykkään kirjallisistakin hommista, välillä tekee hyvää pitää taukoa ja antaa ajatustenkin levätä. Treeneistähän nyt onkin tullut hieman taukoa muiden menojen ja flunssan takia, mutta muuta liikuntaa joulun aikaan on tarkoitus ehtiä harrastamaan. Tänään olin jo sen verran kunnossa, että pääsin pitkästä aikaa treenaamaankin. Ja tuntui kyllä hyvältä, vaikka huomasikin, että taukoa oli ollut.

Treenin jälkeen käytiin vähän istumassa iltaa loman alun kunniaksi ja nyt vielä ennen nukkumaan menoa keittelen marmeladeja, että ehtivät kuivua ennen joulun viettoon lähtöä. Olen kerran aikaisemmin tehnyt marmeladeja, mutta silloin en malttanut antaa niiden kuivua riittävän kauan. Hyviä ne olivat, mutta hieman kosteita, josko nyt olisin maltillisempi :) Lisäksi nyt on eri resepti, viimeksi tein karkit vadelmasurvoksesta, nyt mustaviinimarjamehusta. Keittovaiheessa ainakin näyttää siltä, että näistä tulee ainakin tummempia ja todennäköisesti vahvemman makuisia. Makutestiä pitää tietysti odotella ainakin huomiseen.

Siinä ne ovat hyytymässä :)

19. joulukuuta

Loma lähestyy ja työpäivät käyvät vähiin. Ja kaikki viime tippaan jääneet hommat painavat päälle :) Niinkuin energiakatselmoijatentti, joka on ollut käsissä jo kuukauden, mutta ollut aina se, jonka ehtii tehdä myöhemminkin. Tavoitteena kuitenkin oli suorittaa se tämän vuoden loppuun mennessä eli käytännössä huomiseen mennnessä.

Tänään siis iltapäivä töissä ja sen jälkeen kotona on mennyt teholaskujen ja muiden vastaavien muistelemiseen ja tentin tekemiseen. Välillä on pitänyt miettiä kovastikin, että miten nämä kaavat nyt menivätkään ja mitä tässä kysymyksessä oikeasti kysytään. Mutta nyt näyttää hyvältä. Kysymykset yöksi hautumaan ja aamulla viimeiset tarkistukset. Sitten huominen onkin muilta osin viimeistelyä ja pöydän siivousta ennen lomaa. Aika hyvin olen mielestäni saanut hommat pakettiin vuoden loppua ajatellen. Tammikuussa on sitten omat jutut jo tiedossa :)

Vaikka huominen ei (toivottavasti) kovin paha päivä tule töissä olemaan, niin silti toivoisi, että olisi jo perjantai-ilta ja loma...

18. joulukuuta

Ilo, innostus ja intohimo kerrottiin eräässä ohjaajakoulutuksessa kolmen ensimmäisen ohjaaja/valmentajatason teemoiksi. Siitä koulutuksesta taitaa olla jo useampi vuosi, mutta nämä sanat kolahtivat silloin syvälle. En nyt löytänyt netistä mitään linkattavaa tähän, mutta muistaakseni tämä meni niin, että I-tasolla tavoitteena on ohjatessa löytää ja herättää liikunnan ilo, II-tasolla tavoitteena on innostus liikuntaan ja III-tasolla liikunta on intohimo.

Koska yhdistelen mielelläni eri koulutuksissa oppimiani asioita eri yhteyksiin, nämä kolme sanaa ovat myös siellä ilmoitustaulullani. Ajattelen, että työssä yhtä lailla kehittyminen etenee niin, että ensin tuntee työn iloa, sitten innostusta tekemisestään ja parhaimmillaan myös työtä voi tehdä intohimoisesti.

En tarkoita tällä sitä, että elämässä olisi vain yksi kaiken voittava intohimo vaan intohimoisesti voi suhtautua moneen asiaan yhtäaikaa. Ja toisaalta, jos on edes yksi asia, johon tuntee intohimoa, siitä saa iloa ja innostusta myös muihin asioihin. Ja toisaalta intohimo voi tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Minulle se tarkoittaa sitä, että joku asia on tärkeä, siltä saa niin paljon, että samalla haluaa antaa sille asialle itsekin mahdollisimman paljon. Parhaimmillaan tästä syntyy itseään ruokkiva positiivinen kehä.

Jos (ja kun täällä omalla hiekkalaatikollani kirjoittelen :)) omalta osaltani ajattelen, aikido on minulle ollut jo pitkään intohimo, töissä taidan olla innostuksen asteella, parisuhde ja perhe ovat myös tärkeä intohimon kohde, käsityöt haluaisin sanoa intohimoksi, mutta taitavat tällä hetkellä olla ennemminkin asia, joka tuottaa suurta iloa. Näköjään tätä voisi laajentaa loputtomiin :)

Mikä on sinulle intohimo?

17. joulukuuta

Jouluostokset on tehty! Karkkeja varten tosin pitää ostaa vielä kermaa ja voita, mutta niitä ei nyt lasketa. Ostokset ehdin tekemään siksi, että vaikka flunssa ei estä työntekoa, niin treenikunnossa en vielä oikein ole. Yritän nyt sitten malttaa rauhoittua ja levätä, että edes loppuviikosta pääsisi treeneihin.

Samalla voikin rauhoittumisen ohella totuttautua uusiin tehtäviin Nozomin puheenjohtajana. Vastuuta tulee lisää ja uusia tehtäviä, mikä omalta osaltaan jännittää ja samalla innostaa. Varmasti uudenlainen ja vaihtelevakin vuosi on siis todennäköisesti luvassa. Mutta sitä mietitään tarkemmin vasta parin viikon päästä, nyt tärkeintä on jouluun valmistautuminen ja sitten joulusta nauttiminen tärkeimpien ihmisten seurassa.

Nyt voi alkaa jo fiilistelemaaän kuusikuvilla, tämä viime vuodelta. Näistä saisikin hyvän sarjan, kuusi ja jouluseimi (hyasintit myös) ovat ne, mitä joka joulu tulee kuvattua :)

16. joulukuuta

Tämän päivän luukkuun olisi voinut kirjoittaa vaikka mitä, mutta jo monta päivää sormet ovat syyhynneet kirjoittaa neuleblogin puolelle. Tämän päivän varsinainen luukku siis lumileopardin neulomusten parissa :)

Jo oli aikakin, jos tässä blogissa muutama kuukausi tuntui pitkältä tauolta, siellä taukoa kertyi kaksi ja puoli vuotta...

15. joulukuuta

Kolmas adventtisunnuntai oli vähän väsynyt päivä. Koko päivä meni eilisen tapaan koulutuksessa, mikä sinänsä oli erittäin kiinnostavaa, mutta iltapäivästä alkoi joka tapauksessa väsyttämään. Kaiken lisäksi meinaa flunssa iskeä, mikä tietysti harmittaa.

Toisaalta ehdin aamulla käydä läpi joulukarkkien reseptejä. Aiemmin jo päätin, mitä teen ja nyt katsoin, paljonko aikaa niihin pitää varata ja mitä aineksia vielä puuttuu. Tänä vuonna ajattelin tehdä tryffeleitä, jotka ovat varmoja, yrittää uudelleen marmeladeja, jotka viime vuonna eivät ihan täydellisesti onnistuneet sekä ihan uutena kokeilla vaahtokarkkeja. Itsetehdyt vaahtokarkit ovat jo jonkin aikaa kutkuttaneet uteliaisuutta, että mitenkähän onnistuisivat. Hyvässä lykyssä viikon päästä se nähdään.

Ja koska nyt on tylsää ja märkää ja lumet uhkaavat sulaa, niin motivaatiokuva viime joululta. Toivottavasti sään herrat antavat tällekin vuodelle samanlaisia tunnelmia.

14. joulukuuta

Joulun odotus on näköjään tänä vuonna vähän sekaisin. Eilinen Lucian päiväkin unohtui ihan kokonaan (vaikka äiti taisikin siitä tekstiviestin laittaa :)) Ja huomenna on jo kolmas adventtisunnuntai eikä ensimmäistäkään adventtikynttilää ole sytytetty.  Joulukoristeillakin alkaa kohta olla kiire, jos omaa kotia aikoo koristaa. Joulu on tarkoitus olla kotikotona muun perheen kanssa, joten sitä varten ei ole paineita. Mutta olisihan se mukava, että täälläkin olisi jotain joulua. Varsinkin tällaiselle jouluihmiselle.

Tässä polttamattomien adventtikynttilöiden korvaukseksi viimevuotiset adventtikynttilät joulupäivältä.

Tänään olisi ollut Porissa Timon ohjaama aikidoleiri, mutta se jäi NLP-koulutuksen takia väliin. Käyn nyt ja tammikuussa toisen viikonlopun korvaamassa, koska keväällä aloittamastani kurssista jäi pari viikonloppua Japanin reissun takia käymättä. Koulutuspäivä oli oikein mukava ja pääsin hyvin mukaan uuteen ryhmään. Harjoitukset olivat mielenkiintoisia.

Iltapäivästä kävin vielä veljen kanssa kahvilla, kun hän odotti junamatkan jälkeen kyytiä eteenpäin. Vaikka edellisestä tapaamisesta ei kamalan pitkä aika ollutkaan, niin silti oli mukava nähdä ja vaihtaa ajatuksia. Illalla oli vielä tarkoitus mennä joulukonserttiin, mutta nälkä ajoi kotiin ja aika on mennyt mukavasti uuden tietokoneen käyttöä opetellessa :)

13. joulukuuta

Tänäänkin oli vaiherikas päivä. Aamu alkoi koulutuksella, jota olisi ollut koko päiväkin, aiheena markkinointi. Vähän harmitti, sillä luennoitsija oli erittäin hyvä ja aihekin kiinnostava. Illasta ei kuitenkaan enää harmittanut, sillä loppupäivä oli sen verran mukava.

Oli nimittäin Timon valmentajatutkinnon valmistujaisjuhlat Varalassa. Hienon juhlan olivatkin järjestäneet. Oli lounas, jonka jälkeen todistusten jako puheineen ja esityksineen ja lopuksi vielä kakkukahvit. Valmentajien lisäksi tänään valmistui kaksi muutakin kurssia, joten tilaisuuden päättäneessä poloneesissakin oli ihan mukavasti osanottajia. Minäkin pääsin avecina osallistumaan siihen, viimeksi poloneesia onkin tullut tanssittua omissa vanhojentansseissa. Hyvin muistui mieleen, kun alkuun päästiin.

Ja loppuvalssikin meni hienosti, vaikka ei Timon kanssa juuri ole tullut tanssittua. Minä olen nuorena tanssikursseilla tanssinut niin paljon miehen roolissa, että en vieläkään osaa kunnolla olla vietävänä, ehkä siksi tanssimiset on jääneet vähemmälle :)

Illalla olin vielä chado-porukan pikkujouluissa, mikä oli oikein mukava päätös päivälle. Oli mukava nähdä tuttuja, vaikka harjoituksiin olekin tänä syksynä ehtinyt vain kerran. Ensi keväänä sitten on tavoitteena ehtiä ainakin pari kertaa. Kiitos siis kutsusta ja seurasta!

Koska nyt on vähän kehnosti uutta kuvamateriaalia, niin laitetaan joulunodotuspukit vuodelta 2009 :) Itsellekin pitäisi tällaisia jossain vaiheessa saada. (Ehkä sitten, kun niille olisi säilytystilaakin...)

12. joulukuuta

Tänään ei meinaa enää ajatus kulkea. Mutta voisin kehua päivää ja hyvää ruokaa.

Niinkuin Timo kehui muistaneensa :) tänään oli meillä ensimmäinen hääpäivä. Vaikka aluksi meinattiin siirtää juhlistaminen ensi viikolle, niin lopulta päädyttiin kuitenkin tekemään se tänään. Saatiin lyhyellä varoitusajalla varattua pöytä ravintolasta, syötiin koko ateria alkupaloista jälkiruokaan ja nautittiin toistemme seurasta.

Paikka oli Stefan's Steakhouse ja jos joskus tarvitsee ravintolaa, jotain tärkeämpää tapahtumaa vasten, tätä voi ehdottomasti suositella. Erinomainen ruoka, tunnelmallinen paikka ja hyvä palvelu.

11. joulukuuta

Tänään olikin tapahtumarikas päivä. Aamulla Timo töihin ja omalle työpaikalle, jossa hyvä kun ehdin omalla työpisteellä päivän aikana istahtamaan. Töistä lähdin hakemaan valoja junnunäytökseen ja koin pieniä jännityksen hetkiä. Timo on aina sanonut, että meidän autossa ei voi lukita avaimia sisään, mutta kyllä näköjään voi. Kaiken lisäksi puhelin jäi avainten kaveriksi :)

Lainapuhelimella soitin sitten apua ja oma uljas prinssini saapui sotataksillaan pelastamaan prinsessan pulasta. Ehdittiin Nääshallille ajoissa ja näytös valmisteltua. Itse junnujen näytös meni upeasti, valot, musiikit, lavasteet ja ennen kaikkea taitavat ja innokkaat junnut ja junnuohjaajat. Kuvia ei tässä nyt ole, kun eivät oikein onnistuneet. Videoita on, mutta katsotaan, miten niitä julkaistaan. Hieno ilta oli kuitenkin, näytöstä jatkettiin vielä pipareiden, mehut ja yleisen peuhaamisen merkeissä. Taisi olla sellainen kuusi-seitsemänkymmentä henkeä tatamilla.

Näytöksen purkamisen jälkeen käytiin vielä hakemassa iPadille isosisko ja nyt valmistuu työpaikalle yhdistetty nimipäivä-hääpäivä-syntymäpäivä-kaksivuotiskakku. Viime vuonna tuli sanomista, kun juhlin useaan merkkipäivää yhdellä kakulla, mutta otan riskin uudestaan :)

Toisaalta ei tällaisia suklaapommeja ehkä neljää kuukauden sisään jaksaisi syödäkään :)

10. joulukuuta

Tänään piti saada uusi lelu työväline kotiin, mutta enpäs saanutkaan. Kalenterin luukkuun valikoitui sitten siskolta Facebookissa tullut linkki. Eli Star Wars lumihiutaleet, aika huikeita :)

http://www.anthonyherreradesigns.com/

Ajattelin heti, että nuo sopii täydellisesti terraario-työhuoneeni käytävänpuoleiseen ikkunaan, ovat siinä sitten kaikkien ihailtavana. Kokeeksi tulostin C-3PO:n, R2-D2:n, ewokin ja Chewbaccan sekä X-wing- ja Y-wing-koneet. Nyt vaan taittelemaan ja leikkaamaan. (Ehkä kumminkin vasta huomenna...)

9. joulukuuta

Tänään kirjoittamassa jo ennen kymmentä!

Näin joulun alla minuun iskee aina himo lukea joulukirjoja ja lehtiä. Kotivinkin Joululehden kestotilaaja olen ollut jo vuosia ja muitakin joululehtiä tulee ostettua pari-kolme vuosittain. Suurin osa näistä myös säilytetään, niin että niihin voi palata uudelleen. Nyt lehtiä alkaa olla niin paljon, että selailun voisi hyvin aloittaa jo lokakuussa, eikä silti lukeminen loppuisi kesken. Toiset lehdet ovat enemmän suosikkeja ja toisaalta vähemmän suosikeista syntyy vuosien kuluttua uusia suosikkeja. Hyvä siis, että vaihtelun varaa on.

Lehtien lisäksi innostun aina marraskuun lopulla varaamaan kirjastosta läjän joulukirjoja. Ne suosituimmat eivät yleensä ole koskaan hyllyssä, joten varaaminen on ainoa vaihtoehto. Jotenkin aina kuvittelen, että kun varaan useampia, niitä tippuu sitten vähitellen luettavaksi (palautuspäivät saattavat edistää tätä kuvitelmaa :)). Usein kuitenkin käy niin, että kaikki varatut pamahtavat kerralla lainattavaksi ja sitten pitää lukea niitä urakalla, että ehtii käydä kaikki läpi laina-ajassa. Useinhan näitä ei saa edes uusittua, kun muutkin niitä varaavat.

Tänä vuonna joululehtiä en ole ehtinyt normaalissa tahdissa lukea, kirjoja kylläkin. Tänään kävin juuri palauttamassa kassillisen, kun laina-ajat tällä viikolla päättyvät. Yksi varattu on vielä saamatta, joten tällä kertaa ihan kaikki eivät tulleet samalla kertaa. Sitä odotellessa ehtii sitten lueskella vaikka niitä lehtiä :)

Kuvat ovat viime joululta. Tänä vuonna valokuusi taitaa olla etupihalla ja pitäisikin soittaa ja kysyä, miten paljon siellä on lunta tällä hetkellä.

Julkaisu kuitenkin meni kymmenen jälkeen...

8. joulukuuta

Väsy, ei millään jaksaisi kirjoittaa, mutta tavoitteessa on pysyttävä :) Eikä jaksaisi kyllä ajatella ensi viikkoakaan, mutta se tulee joka tapauksessa. Täytyy sanoa, että ole tyytyväinen, kun 16.12. on illassa. Sen jälkeen on enää muutamat treenit ja sen jälkeen aion viikon olla ellun kanana. Joululoman ohjelmassa on syömistä, neulomista, seurustelua ja ulkoilua. Saattaa joukkoon yhdet aikidotreenitkin mahtua, mutta ei sen enempää :)

Tuohon 16.12. mennessä tärkeimpiä etappeja ovat junnujen kauden päättäjäiset, perusharjoitusten jääminen talvitauolle ja seuran syyskokous. Työpuolelta muutama koulutuspäivä ja niiden vuoksi noin kahteen ja puoleen päivään mahdutettu työviikko. Yksityisrintamalla merkkipäiviä, valmistumisia ja pikkujouluja. Kaikki yksittäisinä ihania asioita, mutta yhteen viikkoon mahdutettuna tuntuu vähän haastavalta. Ainakin näin illalla saunan jälkeen väsyneenä.

Mutta koska tänään ei ole tämän ihmeempiä ohjelmassa, aion valmistautua tulevaan viikkoon menemällä ajoissa nukkumaan ja herätä aamulla virkeänä kohtaamaan sen. Houkuttimena toimii puolentoista viikon loma töistä ja suurin osa siitä tulee olemaan lomaa myös seuran hommista. Ja tietysti kaikki ensi viikon tapahtumat ja kohtaamiset niinä yksittäisinä palasina :)

Tämä auttaa myös, kuvasta melkein haistaa tuoksun. Hyasintteja en voi kotiin enkä töihin viedä, mutta aina kukkapisteiden ja -kauppojen ohi kävellessä käyn nuuskimassa...

7. joulukuuta

Tänään olisi ollut mahdollisuus käydä treenaamassa aikidoa, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Messu, markkina ja shoppailukierros vei mehut sen verran tehokkaasti, että ei enää jaksanut. Mutta toisaalta sain viettää päivän siskoni kanssa ihan rauhassa ja suurin osa jouluostoksista tuli tehtyä ja kierrellessä pääsi hyvin joulutunnelmaan.

Päivän aloitimme Naisten joulumessuilta Vanhasta satamasta. Nähtävää oli paljon ja jotain tuli ostettuakin. Lahjaostoksista ei sen enempää, mutta itselle mukaan lähti pieni haltija. Olen näitä Tuija Leinosen haltijoita ihaillut vuosia käsityömessuilla. Muutama vuosi sitten mukaan lähti pienen pieni jouluhörhö, hänet voisin joku päivä täällä esitelläkin. Ja nyt sitten kaveri jouluhörhölle, joka saattaa kyllä muuttaa toistaiseksi työpaikalle.

"...luottamus elämää kantavaan hyvään..."

Vanhasta satamasta kävelimme Senaatin torille ja kiertelimme Tuomaan markkinoilla. Markkinoilta jatkoimme keskustaan Kolmen sepän patsaan joulumaailmaan ja keskustan kauppoihin. Pitkästä aikaa tuli kierreltyä kaupungilla ja nautittua kiireettömästä ajasta.

Tuomaan markkinat Helsingin tuomiokirkon rappusilta.

6. joulukuuta

Itsenäisyyspäivän juhlinnanlle oli väljät raamit ja niinpä liikkeellelähtö aamulla viivästyikin hieman. Iltapäivästä kuitenkin päästiin Helsinkiin, valmiiseen pöytään. Itsenäisyyspäivän vastaanoton alku melkein meni ohi jutellessa ja samalla syötävien valmistelut. Se ei kuitenkaan lopulta haitannut, kättelyn aikana keiteltiin ja jäähdyteltiin sushiriisit, leikattiin täytteet ja pyöriteltiin makit.

Valmisteluvaiheessa näytti tältä...

...välissä tältä...

...ja lopussa tältä.

Muut tarjottavat pitikin vain asetella esille. Ja konsertin katsominen sujui mukavasti syötävistä ja juotavista nautiskellen. Nyt sitten katsellaan, kun vastaanoton vieraat puolestaan ruokailevat ja jatketaan juttua ja suunnitellaan huomisen ohjelmaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

5. joulukuuta

Tänään oli vaihteen vuoksi vapaa ilta. Aikidotreenejä ei ollut, koska Nääshalli meni itsenäisyyspäivän aaton takia aikaisemmin kiinni. Vapautunut aika meni sitten kaupungilla kierrellessä ja ostoksilla. Oma osuus itsenäisyyspäivän tarjoiluista on hankittu, nyt tarvitsee vain huomenna lisätä seura.

Jotain muutakin saattoi tulla hankittua. Ainakin upea merinovillainen, turkoosi kerrasto, mutta se on kuulemma syntymäpäivälahja, joten en ole tietävinäni. Täällä ei muutenkaan ole päivän asu -kuvia näkynyt, enkä taida aloittaa urheilukerrastolla :) Muista ostoksista ehkä myöhemmin, kun saan ne noutaa. Joululomasta taitaa kuitenkin osa mennä uuden tietotekniikan opiskeluun.

Ostosten jälkeen ehdittiin vielä käydä rauhassa syömässä ja (ilta)päiväunien jälkeen saunassa. Pyykkiäkin tuli pestyä, kun kerrankin oli aikaa ja vastaavasti viikkasin valtavan vuoren kuivia pyykkejä kaappeihin. Nyt alkaisi olla aika kömpiä sänkyyn (kun se pyykkivuoren alta vapautui), mutta saatan hetken vielä rentoutua television, neuleen ja Timon seurassa.

4. joulukuuta

Tänään oli aikidosalilla ninjoja, samuraita, mestareita ja oppilaita, huisketta ja hälinää, touhuamista ja keskittymistä. Junnujen kanssa harjoiteltiin ensi viikon näytöstä varten ja olen sitä mieltä, että aika hyvä näytös on tulossa.

Nyt en kerro enempää vaan rauhoitun syömään jäätelöä ennen nukkumaan menoa. Ensi viikolla kertoilen kyllä lisää näytöksestä, toivottavasti kuvienkin kera.

Ihan tällaista ei ole tänä vuonna luvassa, mutta melkein yhtä vauhdikasta :)

3. joulukuuta

Olen jo kaksi-kolme vuotta metsästänyt täydellisiä jouluvaloja. Kerran sellaiset oli, mutta jossain vaiheessa, muutossa luultavasti annoin ne siskolleni ja siitä lähtien olen ollut ilman. Pari kertaa olen siis ennen joulua kierrellyt kauppoja ja katsellut valoja, mutta mieleisiä ei ole löytynyt.

Paitsi viime vuonna tulivat netissä vastaan Happy Lights -pallovalot, jotka olivat aivan ihanat. En kuitenkaan löytänyt niitä mistään kaupasta ja jos löysin, niin värit eivät miellyttäneet. Joskus täydellisenkin pitää olla täydellinen :) Nyt kuitenkin sain vinkin, että niitä voisi saada myös sellaisina versioina, joihin voi valita itse pallot ja siis väritkin. Nyt on vaan se valinnan vaikeus, että mitkä värit... Katsokaa vaikka palleroiden omilta sivuilta, mitä mahdollisuuksia niissä onkaan!

Luulen kuitenkin, että tänä vuonna valot saattavat kotiutua. Irtopallojen hyvä puoli kun on myös se, että jos värit joskus kyllästyttävät, niitä voi hankkia uusia :)

Jouluvalmisteluissa tänään oli muuten reilut kaksi ja puoli kiloa pähkinöitä. Ihan kuin viime vuonnakin...

2. joulukuuta

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja kyllä tämä vielä tämän päivän puolelle ehtii :)

Myöhäinen, tai aikainen näkökulmasta riippuen, saapuminen Suomeen ja kotiin, työpäivä ja treenit aiheuttivat sen, että ylimääräistä aikaa ei ole tätä aiemmin ollut. Ja nytkin pitää vielä laittaa junnuvanhemmille muistutusta kauden päättäjäisistä. Joskus mietin, että jos joku katsoo lähettämieni sähköpostien kellonaikoja, voi tulla mielenkiintoinen kuva elämänrytmistäni. Niitä kun yleensä lähtee joko tähän aikaan päivästä, ennen kuutta aamulla ja yleensä sunnuntai-iltaisin.

Aikidollisten velvollisuuksien ja töiden lisäksi päässä pyörivät jouluvalmistelut. Milloin on aikaa lahjaostoksille, miten joulunvieton aikataulu matkoineen meneekään, mitä ruokia olen luvannut laittaa tai hankkia ja missä välissä se onnistuu, glögistä ja kynttilänvalosta olisi myös mukava nauttia jossain välissä, kauneimmat joululaulut, itsenäisyyspäivän vietto ja ainakin yksi aikidoleiri on vielä ohjelmassa ja vaikka joulua ei omassa kodissa vietetäkään, haluan minä täälläkin vähän koristella...

Huomenna kalenteri ruokatunnille tehokäsittelyyn ja aika ja paikka kaikelle. Ja jos jotain ei ehdi, niin ei ole maailma ennenkään niihin kaatunut :)

Jouluhörhön mielentila?

1. joulukuuta

Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastuu mietteitä aikidoleiriltä. Kuukausi nimittäin vaihtui sopivasti Endo-sensein leirillä Wienissä. Kotimaisia aikidoleirejä yhtään väheksymättä, minusta näillä Euroopan leireillä on aivan omanlaisensa tunnelma. Ihmiset eri maista kerääntyvät yhteen paikkaan harjoittelemaan samaa asiaa.

En ole varma, osaanko ajatusta oikein selittää, mutta yritän kuitenkin. Omalla salilla treenatessa ihmisillä on hyvin erilaiset tavoitteet harjoittelussa. Se on rikkaus, mutta välillä tuntuu haastavalta sovittaa yhteen kaikki nämä erilaiset tavoitteet. Näillä leireillä kaikilla on jotenkin selkeämmin yhteinen tavoite, sen vuoksi tänne tullaan. Ja se on välillä todella virkistävää. Voi keskittyä täysillä omaan tavoitteeseensa, koska parilla on sama tavoite. Samalla tällainen kokemus kirkastaa omia näkökulmia ja ajatuksia. (Koko totuushan tämä ei ole, mutta yksi ajatus ja näkökulma.)

Toinen ahaaelämys tuli lauantain treenissä. Sensei sanoin suurinpiirtein niin, että kun keskityt pariisi, olet läsnä tilanteessa ja keskellä itseäsi. Näin siis itse ymmärsin. Ahaaelämys tämä oli siksi, että tajusin jotain omasta harjoittelustani. Olen viime kuukausina ohjannut enemmän harjoituksia kuin treenannut itse. Ohjaajana koen, että jollain tasolla tulee olla tietoinen jokaisesta harjoittelijasta. Ja junnujen kanssa tämä vielä korostuu. Nyt tajusin, että silloinkin, kun itse treenaan, pyrin pitämään itsellä kokonaisnäkemyksen salin tilanteesta. Ja silloin en pysty keskittymään omaan pariin tavalla, joka vie tekemistä parhaalla tavalla eteenpäin. Eikun siis erilaista keskittymistä harjoituksiin :)

Hotellin joulukuusen myörä julistan siis joulukalenterin ja joulun odotuksen virallisesti avatuksi (epävirallisestihan se alkoi jo pari kuukautta sitten)!

Joulukalenterihaaste

Blogi on työ- ja seurakiireissä joutunut hetkeksi hylätyksi, mutta nyt on tavoitteena palata taas tännekin. Muutaman (neule)blogin innoittamana päätin asettaa itselleni joulukalenterihaasteen. Eli 1.12. alkaen postaus joka päivä 25.12. asti. Kaikki kirjoitukset eivät varmasti tule käsittelemään aikidoa tai edes liikuntaa ja jonkun saatan laittaa toisenkin blogin puolelle, katsotaan mitä tästä syntyy :)

Syyskausi on alkanut

Vaikka ulkona vielä näyttää ja tuntuu kesältä, on maan alla siirrytty jo tukevasti syysaikoihin (Nääshallissa siis). Loppukesä meni niin vauhdikkaasti, etten ehtinyt edes ajatella tänne kirjoittamista. Mutta ehkä tauko täällä tekee yhtä hyvää kuin tauko treenaamisestakin välillä.

Leirien lisäksi ehdin kesällä pitää melkein parin viikon loman kaikesta. Osa ajasta lomailtiin Timon kanssa, mutta viikon olin ihan itsekseni äidin ja isän luona kotipuolessa. Maaseudun rauhaa ja aikaa omille asioille, voi sanoa, että tuli tarpeeseen sekin. Muutenkin kesä oli siitä poikkeuksellinen, että saatiin pidettyä useampikin viikonloppu, jolloin ei tehty mitään aikidoon liittyvää vaan käytiin muun muassa Hämeen linnassa. Monta vuotta ohi ajaessa on puhuttu, että siellä pitäisi käydä ja nyt saatiin siis sekin tehtyä. (Seuraava vastaava tavoite onkin sitten Fiskars - Timollekin tiedoksi :))

Kaikin puolin oli sellainen kesä, että nyt on ollut mukavasti virtaa syksyn touhuihin. Ja niitä onkin sitten riittänyt. Syyskauden alku, junnut ja perusharjoitukset ohjelmaan, ja Juhani Laisi -sensein leiri Tampereella samalla viikolla. Ja samalla viikolla palasin myös koulun penkille. Työn puitteissa aloitin tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon suorittamisen. Sen myötä tulee muutoksia työtehtäviin, uusia haasteita ja uusia mahdollisuuksia. Tarvitseeko sanoakaan, että olen aika innoissani. Sekä uusista työkuvioista että syksyn ja talven aikidohommista.

Unohtumattomat kasiviitoset

Eilen olin vanhan ystävän 85-vuotisjuhlissa ja enpä ole vastaavissa ennen ollut. Ja epäilen, tulenko koskaan olemaan uudestaan :)

Juhlat alkoivat iltapäivällä kesäteatteriesityksellä, jossa päivänsankari esitti yhtä pääosista ja oli näytelmän kirjoittaja. Tämä oli muutenkin nostalgista, lukioaikoina olin itsekin mukana näissä. Ja muutenkin olen omien näyttelijänaikojen jälkeen pyrkinyt käymään katsomassa kaikki oman ryhmän näytelmät.

Teatteriesityksen jälkeen ilta jatkui ruokailulla. Ja voi että oli hyviä karjalanpiirakoita ja ennen kaikkea kalakukkoa. Muita tarjottavia unohtamatta, mutta nämä oli kyllä ykkösiä (ja päivänsankarin vaimon, itsekin yli 80, leipomia). Ruokailun jälkeen oli onnentoivotusten ja esitysten vuoro. Ja jos on taiteellisesti lahjakas onniteltava, niin on taiteellisesti lahjakkaita sukulaisiakin :) lauluista imitointiin ja lausunnasta muisteloihin.

Onnittelujen jälkeen oli vielä kahvit ja sitten tanssia. Ensin haitaristin ja myöhemmin karaoken säestyksellä. Kun me puolenyön aikaan lähdimme kotiin, jäi juhlakalu vielä tanssittamaan naisia ja viettämään iltaa. Täytyy ihailla jaksamista ja järjestelyjä. En muista, että ihan heti olisin yhtä onnistuneissa juhlissa ollut. Ilta säilyy muistoissa vielä pitkään <3

Yesterday I was in my old friend's 85th birthday party. It started with summer theater where he was writer and in one of head roles. After theater there was wonderful dinner with traditional foods from Savo and Karelia. Then night continued with congratulations and coffee. Last we had dancing. In the midnight we went to home but the birthdayhero stayed to dance with ladies. One kind of superman :) I don't remember other so nice birthdayparty I have been. I believe to remember this long time. <3

Uke vai nage? / Uke or nage and learnings from Japan

Viime postauksesta jäi pois yksi tärkeä asia, joka treenamisesta Ariga-sensein johdolla jäi mieleen. Nimittäin se, että oikeasti aikidon treenaamisessa ei ole tärkeää, kumpi on uke ja kumpi nage. Perusharjoittelussa on tietysti tärkeää pitää selkeät roolit, että voi oppia tekniikoiden muodon ja muut aikidon liikkumisen periaatteet.

Kuitenkin, kun tekniikka on jollain tasolla hallussa ja varsinkin dan-tasolla, edistyminen vaatii sitä, että alkaa havaita ja havainnoida mahdollisuuksia ottaa tekniikka toiselta pois tai tehdä tekniikka niin, että toisella ei sitä mahdollisuutta ole. Ja niin, ettei ruveta kilpailemaan. Itse heräsin siihen, että tämän kanssa haluan ruveta tekemään enemmän töitä.

Tästä on kyllä puhuttu ennen omissakin treeneissä, mutta ainakin minulla tuntuu olevan niin, että asia täytyy oivaltaa itse. Ja vasta kun olen oivaltanut asian, pystyn todella viemään sitä eteenpäin. Tämä tietysti vaatii kärsivällisyyttä opettajilta, mutta kun tarpeeksi kauan jaksaa tuoda jotain asiaa esille, kyllä se jossain vaiheessa aukeaa :) Joskus se onnistuu helposti, joskus taas tarvitaan etäisyyttä tai sitä, että joku sanoo saman asian vähän toisin.

In previous post I write about training in Japan and things I felt important and want to improve in my training. I was a little bit afraid training culture in Japan is too different than in Finland. And when I come back I had some Japan hangover and training in home doesn't feel anything. Fortunately I was afraid for no reason. After coming back training had felt actually more better than ever. And not less because I got some new ideas to improve my training. (New for me at least :))

These things are finding and strengthen centre, using centre by whole body and expanding meaning of contact. And what I forgot from previous post and wrote today, meaning of uke and nage.

When you are trained aikido longer time, especially in dan level it not so important who is uke and who is nage. To go forward you have to sense possibilities to take partners technique and to keep own tecnique without competing.

Ofcourse this is not new thing but I have find that I had to find some things myself before I can start to really work with them. This can be frustrating for teachers but please, be patient :) Sometimes it needs many many times to hear or see or feel before getting it. And sometimes it needs distance or other person to open things.

Japanikrapula?

Eli kärsinkö siitä? Onneksi en :)

Ennen Japanin matkaa peloteltiin aika lailla sillä, että kun tulen takaisin, treenaaminen ei enää tunnu samalta kuin ennen. Että tottuu erilaiseen harjoittelukulttuuriin, harjoituskaverit ovat muualla paljon parempia ja kotona ei ymmärretä mistään mitään. Kieltämättä etukäteen vähän pelkäsin, että näi käy, kun siitä nin varoiteltiin :)

Mutta onneksi ei käynytkään. Treenaaminen Saku-dojolla oli hyvin samantyyppistä kun meillä Nozomissa. Ja vaikka Japanissa pääsinkin treenaamaan hyvien parien kanssa, pystyn tekemään niin Suomessakin. Ja jopa ihan omalla kotisalilla :D

Oikeastaan tuntuu siltä, että matkan jälkeen treenaaminen on tuntunut entistä mukavammalta. Japanissa sain uusia ideoita, uutta sisältöä omaan harjoitteluun ja tavoitteita, joita haluan viedä omassa tekemisessäni eteenpäin. Näitä ovat keskustan löytäminen ja vahvistaminen, keskustan käyttö koko kehon kautta ja kontaktin käsitteen laajentaminen. Nämä ovat ehkä ne keskeisimmät asiat, joista kon jotakin tajunneeni ja näiden kautta tekemiseen tulee paljon muutakin, mitä siihen ehkä kaipaan.

Ja nyt muutaman viikon kokemuksella voin sanoa, että näitä pystyy hyvin harjoittelemaan, vaikka parilla ei olisikaan asiasta samaa tietoa tai kokemusta kuin minulla. Kaikki kuitenkin perustuu siihen, miten minä käyttäydyn ja käytän kehoni sekä miten pari käyttäytyy ja käyttää kehoaan. Ja miten haluamme harjoitella aikidoa ja auttaa toisiamme eteenpäin.

Kesälukemista

Tänään treeneihin kävellessä huomasin kirjakaupan ikkunassa mainoksen edullisista pokkareista. Ja kun aikaa oli, ajattelin käydä katsomassa, löytyisikö sopivaa kesälukemista. Ajattelin jotain kevyttä, mukavaa ja helppoa näin töiden ohessa luettavaksi. Lomaahan ei tänä kesänä kovin paljon enää ole :) Ja se, mitä on, on jo aika ohjemoitua.

No, katselin kirjoja aikani ja lueskelin takakansia. Lopulta ostoskassiin valikoituivat seuraavat kevyehköt teokset Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulu, Ilona Rauhalan Kokonaiseksi sekä Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Pitää kai alkaa uskoa, että minulle kevyeen lukemistooni kuuluu fantasiaa ja muuten pysyn turvallisesti tietopainotteisella linjalla :)

Tiikeriäidin taistelulaulu on sellainen kirja, josta sen ilmestyessä luin arvosteluja ja ajattelin, etä tuota tuskin tulee koskaan luettua. Mutta nyt tuntui hetki sopivalta ja kiinnosti tietää, mitä se sitten oikeasti pitääkään sisällään. Kokonaiseksi taas takakannen mukaan "haastaa sinut pohtimaan valintojasi, löytämään päämääräsi ja omistamaan elämäsi" mikä muuten vain kuulosti kinnostavalta. Ja sopivalta NLP-opintojen väliin oheislukemistoksi. Tiedän uskovani, uskon tietäväni tarttui mukaan heti, kun sen näin. Olen Esko Valtaojan fani, vaikka en viimeisintä kirjaa vielä olekaan ehtinyt lukea. Mutta luin aikanaan kirjoittajien edellisen keskustelukirjan Nurkkaan ajettu Jumala ja pidin sen otteesta, lämminhenkisestä keskustelusta ja väittelystäkin uskonnon ja tieteen välillä.

Nyt tekisi mieli linnoittautua sohvan nurkkaan uusien aarteiden kanssa, mutta aamulla on aikainen lähtö kohti pääkaupunkiseutua ja leiriä, joten pitänee malttaa ja siirtyä unten maille tältä päivältä.

About my "light" summerbooks, only in finnish.

Kotona / At home

Olen nyt pari päivää totutellut olemaan kotona ja Suomessa. Ja vaikka kuukauden aikidomatkani oli antoisa ja mukava, on kyllä ollut ihana olla kotonakin. Laukut on purettu ja pyykit pesty, pyörään vaihdettu kesärenkaat, terassikausi avattu ja muutenkin ollaan Timon kanssa nautittu kesäisistä päivistä ja toistemme seurasta. Ajatukset alkavat palautua suomenkielisiksi englannin sijaan ja vielä tuntuu oudolta kuulla ympäriltä suomea. Aikaerokin vaatii vielä totuttelua, viimeistään seitsemältä olisin valmis nukkumaan ja herään sitten ennen viittä virkeänä. Mieli on täynnä ajatuksia, toiset enemmän ja toiset vähemmän valmiita. Eväitä harjoitteluun tuli paljon, treenimuistiinpanot ja päiväkirja odottavat läpikäyntiä ja asioiden syventämistä päivittäisessä harjoittelussa.

I have been few days at home and Finland. My aikidojourney was very nice and fruitful but I have enjoyed a lot to be at home, too. Luggages are empty, laundries washed, my bike has summer tires, terrace season is opened and I and Timo have enjoyed about summer days and each other. Thoughts are turning from english to finnish  but it feels still strange to hear finnish all around. I had still a little jet-lag, in the evening I am ready to sleep at seven and wake up before five in the morning. Mind is full of thoughts, more or less ready. I got lot of ideas to training, training diary waits searching and ideas deepening in daily practising.

Nämä odottivat minua kotipihassa, muutenkin kaikki vihreys ja tuoksut ovat ihastuttaneet :) / These were waiting me at home and everything is green and smelling like summer :) 

Huomenna töihin ja aikidon kesäkausi alkaa. Molemmat tuntuvat mukavalta :) Tänään oli junioreiden kevätkauden päättäjäiset, mikä oli myös mukavaa. Ei siksi, että junioriharjoitukset jäävät tauolle vaan siksi, että oli niin mukava harjoitus. Japanintuliaisia sekä treeneissä että tatamipiknikillä. (Kuvia löytyy facebookista ja Nozomin sivuilta.) Ja taas näyttäisi olevan tulossa mainio leirikesä. Onnellinen ja hyvä olo, kotona on hyvä olla.

Tomorrow to work and start of Nozomi's summer season in practises. Both are feeling fine :) Today was the spring's last practise for junior which was also nice. Not because it was last practise but because it was so nice practice. Souvenirs from Japan both in training and in tatamipicnic. (Photos in Facebook and in Nozomi's websites.) And it seems to become very good summer of seminars. I have happy and good feeling, it is good to be in home.

Kirjoittamisen vaikeus / Difficulty of writing

Olen miettinyt sitä, miten paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa olisi, mutta jotenkin ei tiedä, mistä aloittaisi. Lisäksi välillä on ollut niin paljon tekemistä, että ei ole ehtinyt kirjoittaa. Ja sitten taas välillä olisi, mutta netti ei ole toiminut. Kokeilin myös kirjoittaa varastoon, mutta se ei tuntunut toimivan. Teksti pitää saada liikkeelle silloin, kun se on valmis, muuten se tuntuu vaativan julkaisuvaiheessa vaativan muokkausta ja muokkauksen jälkeen se ei enää tunnu niin luontevalta. (Tämänkin tekstin runko on kirjoitettu pari päivää sitten ja nyt on yhtä tuskaa saattaa tämä julkaisukuntoon :/)

I have thought, how much there is to write and share but no idea where to start. And sometimes I have had so much doing and no time ti write. And sometimes there has been time but no workng internet. I tried to write "in storage" but it didn't work. The text have to put out when it is ready or it get old. (This is started two days ago and is very hard to get this to publish :/)

Nyt olen siis jo Tokiossa ja vietin tämän päivän Uenossa. Kävin eläintarhassa tai kävin ja kävin, taisi mennä melkein kolme tuntia siellä. Sen jälkeen oli tarkoitus käydä vielä Tokyo National Museumissa ja National Science Museumissa, mutta jalat olivat eläintarhan jälkeen sen verran väsyneet, että oli pakko valita. Valinta osui tiedemuseoon osin sen takia, että tiesin sieltä löytyvän dinosaurusten luurankoja.

Now I am in Tokyo and spent a day in Ueno. I visited in zoo and in National Science Museum. I planned also to visit in Tokyo National Museum but after Zoo my feet was so tired that I had to choose. Science Museum was clear because dinosaurs :)

Eläintarhassa sain siis kulumaan aikaa. Alue itsessään oli hienon näköistä puistoa ja oli mukava nähdä eläimiä, joita ei todennäköisesti tule muualla näkemään. Jotenkin kyllä pitemmän päälle eläimet rupesivat säälittämään. Ehkä oli liian aikaista, mutta monet vain makailivat tai istuivat häkkinsä nurkassa. Toiset tosin tulivat suorastaan poseeraamaan kuvaajille. Apinat tuntuivat kyllä viihtyvän.

I spent long time in zoo. The area looked nice and I liked to see animals which I probaply don't see anywhere else. Althought I feel quite sad about them. Maybe it was too early but most of animals were not very active. Apes looked to have good time.

Ajan kulumista / Time disappears

Hupsista vaan, miten aika on kulunut. Enää on jäljellä muutama treenipäivä, All Japan Demonstration ja viimeiset matkapäivät Tokiossa. Hassua, miten pari viikkoa sitten loppuaika tuntui jopa liian pitkältä, mutta nyt kun on päässyt rytmiin kiinni, aika tuntuu loppuvan kesken. Joka treenin jälkeen havahtuu siihen, että tämä oli viimeinen maanantaitreeni tääällä, viimeinen kerta Chinossa ja niin edelleen.

Ops, how time has gone. It is only few training days left, All Japan Demonstration and last days in Tokyo left. Its funny that couple of weeks ago the time left felt so long. But now time feels run out. After every keiko I realise this was last Monday keiki, last keiko in Chino and so on.

Treenaaminen on kyllä ollut mahtavaa. Erityisesti mieleen ovat jääneet tiistain ja torstain aamutreenit. Meitä on ollut treenamassa Arigan lisäksi 2-3 henkilöä, tahti ei ole ollut kovin kova, mutta olemme keskittyneet keskustan käyttöön vastaanotoissa ja tekniikassa molempina osapuolina. Näistä harjoituksista olen saanut paljon ajatuksia omaan treenaamiseen kotiin palattuakin.

Training has been wonderfull. Especially morning keikos on Tuesdays and on Thursdays. There had been Ariga-san and 2-3 of us practisers. The speed has been quite peacefull, but we have consentrated to how to use your centre in both sides of partners. I think I have had lot of ideas to my own training at home, too.

Junioritreenit ovat olleet oma lukunsa. Olen osallistunut viikoittain kolmeen junioriharjoitukseen täällä Sakussa sekä tiistaisin Chinossa ja torstaisin Naganossa. Treenien rakenne on ihan erilainen kuin Suomessa. Tekniikkaa tehdään paljon vähemmän kuin vaikkapa meillä Nozomissa. Treeneissä on tietyt säännöt, joita noudatetaan riviin asettumisesta lähtien, mutta silti oleminen tuntuu hyvin vapaalta ja rennolta. Kesän aikana onkin hyvä miettiä, mitä elementtejä olisi mukava tuoda omiin junioriharjoituksiin, jotain varmasti tuleekin :) Ihan uutena asiana on tullut jan-ken-pon eli kivi-paperi-sakset -pelin käyttö ihan joka tilanteessa.

Children practises have been own part of my training. I have been in three children practises in Saku, one in Chibs and one in Nagano per week. Structure of children classes is here totally different than in Finland. There is much less techniques than for example in our children classes in Nozomi. There is own rules but still beeing is quite relxed and free. In summer is good time to think what parts I want to bring in our children classes :) The most new thing is using jan-ken-po (stone-scissors-paper) in everywhere it is possible. 

Vapaapäivä / Free time

Tänään minulla on lepopäivä ennen viimeistä treeniviikkoa :) Illalla tosin ajattelin mennä treenihin, mutta päivällä ei ole mitään erityistä. Parhaillaan pesen pyykkiä ja kun ne saan valmiiksi, lähden keskustaa kohti. Ajattelin käydä kiertelemässä ja ehkä ostamassa teetuliaisia ja muuta vastaavaa.

Today I have free time before the last training week here :) In evening I am going to practise but the day is only for me. I am washing laundry and when it is ready I am going to go shopping some tea and kind of to home.

Eilen oli normaalien treenien sijaan Endo-sensein ohjaama harjoitus ja sen jälkeen juhlat dojolla, kiitokseksi leirin järjestelyistä. Ilta oli mukava, ruoka oli hyvää ja pääsin juttelemaan Sakussa treenaavien ihmisten kanssa ihan ajan kanssa.

Yesterday we had not normal keiko but Endo-sensei had keiki here. After that there was a party in the dojo for arrangers of seminar. The evening was very nice, food was good and I had good conversations with people who practise in Saku.

Huomenna lähdemme käymään Tokiossa Endo-sensein treeneissä ja sitten alkaakin viimeinen viikkoni täällä Sakussa tällä kertaa.

Tomorrow we are going to Tokyo in Endo-senseis practise and then begins my last week here in Saku.

Treeniä ja arkea / Practise and everyday life

Vaikka kovin tavallista arkea täällä ei olekaan, ainakaan normaaliin verrattuna. Tietynlaiseen rytmiin tässä kuitenkin on päässyt. Aamulla aamupala ja aamulenkki tai -treeni, vapaa-aikaa, lounas, vapaa-aikaa, treenit illalla ja päivällinen. Vapaa-ajalla olen muun muassa kirjoittanut päiväkirjaa, pessyt pyykkiä, venytellyt, kuljeskellut ympäriinsä, käynyt ostoksilla. Ja välillä on järjestynyt muutakin ohjelmaa, kuten nähtävyyksien katselua.

But this is not so normal everyday life. Rythm of my days is breakfeast, jogging or morning practise, free time, lunch, free time, practise and dinner. On my free time I have kept diary, washed laundry, stretched, walked around, done shopping for example. And then there have been extra program for a while.

Saku-dojo

Täällä olosta on vähitellen alkanut oikeasti nauttia. Perusasioihin on tottunut ja kun ei tarvitse enää keksittyä lämpimänä pysymiseen, keksii paljon enemmän tekemistä :) Treeneissä on ollut mukava huomata, että aikido yhdistää, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Ja miten moni tulee treenin jälkeen juttelemaan ja miten hyvin loppujen lopuksi ymmärrämme toisiamme, vaikka kommunikointi rajoittuu minun muutamaan japanin sanaani ja toisen muutamasn englannin sanaan. Yhteinen yritys auttaa ja toisaalta ymmärtämättömyyskin on yhteistä :)

I have started to enjoy being here. Basic are familiar and it is easier to find something tot do when not need to consentrate to getting warm :) It has been nice to notice in practise, that aikido is same althought we have no same language. And it is great how many japanese come to talk me after keiko and how well we understand each other only few common japanese and english words. It helps when both try and when misunderstanding is also common :)

Sunnuntainan kävimme Ariga-sensein vaimon Yukin ja lasten kanssa Pienen Buddhan (luulisin) temppelialueella ja lasten huvipuistossa sekä ostoksilla. Alla olevat kuvat ovat temppelialueelta.

On sunday I, Ariga-senseis wife Yuki and children visited in the Little Buddhas (I think is was the name) templearea, childrens amusement park and shopping. Pictured below are from temple area.

Totuttautumista

Vaikka edellisessä postauksessa kirjoitinkin, että kylmyyden kanssa tulee toimeen, kyllä se välillä käy hermoille. Lähinnä siksi, että lämmintä vaatetta on vain rajallisesti mukana. Vaatteet kun valitsin mukaan aiempien kokemusten perusteella. Nyt vain pari päivää on ollut yhtä lämpimiä kuin viimeksi. Kiitän kyllä itseäni siitä, että otin valtavan villahuivin mukaan. Se piti olla vain lentokonetta varten, mutta olen käyttänyt sitä koko ajan. Jos ei kaulassa, niin sitten hartioilla. En tiedä, miten olisin pärjännyt ilman.

Sään lisäksi toinen tottumista vaativa asia on ollut tuolien puute. Tähän toivottavasti tottuu, sillä jalat pohkeista lonkkiin ja selkä tuntevat, että asennot ovat normaalista poikkeavia. Käytännössä sillon kun ei treenata tai olla muuten liikkeellä, istutaan seizassa eli polvillaan, risti-istunnassa tai vastaavasti, lattialla tyynyn päällä. Tämä ei tullut yllätyksenä, toisin kun sää, mutta yhtä kaikki ihan erilaista.

Muutin eilen dojolta Ariga-sensein perheen luokse asumaan. Tämä on mukava lisä reissuun. Pääsen aikidon lisäksi tutustumaan japanilaisen lapsiperheen elämään.

(Tänään vain suomeksi)

Kolmas päivä Saku-dojolla

Kolmas päivä Saku-dojolla on meneillään. Eilen illalla oli ensimmäiset treenit täällä ja tämä päivä alkoi ylimääräisellä aamuharjoituksella 6:15. Oli kyllä mukava päästä treenaamaan, vaikka treenitaukoa taisi tulla vain päivä. Ainoa huono puoli varsinkin aamutreeneissä oli kylmyys. Kädet ja jalat eivät tuntuneet ollenkaan lämpiävän. Kun istuttiin iltaa, paikalliten kanssa, he kertoivatkin, että nyt on epätavallisen kylmä kevät. Ja uskomattoman tuulista täällä on, puuskat oikein tuntee talossa ja aukealla paikalla meinaa lähteä tuulen mukaan. Vaikka lämpötilan kanssa pärjääkin, toivon todella, että ilma lämpiäisi vähän.

Third day in Saku-dojo. First practise here was yesterday evening and we had extra practise in this morning 6:15. It was nice to practise altought break was only one day.  The only not so good side here is coldness. In the morning keiko my hands and feet were like ice and they don't get warm until shower. We spend time with local people after evening keiko and they told spring is unusually cold here this year. And there is so windy. The cold is not so bad but I hope the weather is warming soon.

Nukkumapaikkani / Here I sleep

Asettuminen tänne on sujunut hyvin, on laitettu ruokaa ja pesty pyykkiä ja vietetty aikaa yhdessä ja yksin. Ensimmäinen viikko leirin jälkeen on rauhallisempi harjoitusten osalta. Toisaalta on mukava olla rauhassa ja tehdä välillä leirinpurkuhommia, mutta toisaalta odotan, millaiseksi normaali rytmi täällä muodostuu. Tänään on luvassa vielä junioritreenit.

I have familiarized here quite well. We have made food, washed laundry and spent time together and alone. The first week after seminar is quiet about practises. On the other hand it is nice just to be and do some after-seminar-works but on the other hand I am waiting to see the normal rythm here. Today we have at least juniorpractise.

In english too

I create this blog to share my thoughts and dreams about future and this day. I wish to be professional in aikido and sports some day. And in this blog I follow my way. Of course I write other things, too. Everything I feel I want to share.

I decided to write in english too, because I have no-finnish speaking friends and this is good exercise for my english.

Now I am in Japan. I was here in Endo-sensei's seminar and after that I live and train in Saku-dojo about three weeks. In the end I am in Tokio few days before coming back to Finland. For a while this blog is my Japan diary :)

Kerta kiellon päälle

Edellisen postauksen aloitin jo leirin aikana ja olen täydentänyt ja muokannut sitä päivien mittaan. nyt aloin kirjoittaa kuulumisia myös perheelle sähköpostilla ja kun siitä tuntui tulevan paljon parempi juttu, päätin lisätä saman tännekin. Osin samoja, osin eri asioita, mutta vähän eri tavalla.

Timon puhelin jumittui eilen ja tänään olemme yrittäneet soittamalla ja tekstiviesteillä metsästää asiakaspalvelunumeroa PUK-koodia varten. Viimein, kun saatiin langaton netti toimimaan, saatiin tarvittavat tieot ja Timo sai lopulta puhelimen toimimaan.

Leiripäivät olivat täynnä ohjelmaa, joten nettiä ei silloin osannut kaivatakaan. Tänään on tutustuttu dojoon ja sen sääntöihin. Täällä on vielä muutamia muitakin eurooppalaisia, joista jokainen lähtee vuorollaan puolentoista viikon sisällä, minä jään sitten viimeiseksi. Tänään tutustuin jo pariin täällä harjoittelevaan naiseen, joiden nimet ovat Tomoya ja Yuka. Vaikka leirin aikana vähän hirvitti ajatus tänne jäämisestä, nyt tuntuu taas ihan mukavalta. Parhaillaan keräämme rahoja yhteistä pizzatilausta varten.

Kaikki on siis mennyt hyvin. Timo lähtee huomenna Tokioon ja ylihuomenna Suomeen. Hänen pitäisi ehtiä käydä tilaamassa minulle hakama ja pari pukua molemmille Iwatalta, minä käyn sitten hakemassa ne ennen omaa lähtöäni. Nyt näyttäisi siltä, että muutan Tokioon 27.5. tai 28.5. ja olen siellä matkan loppuajan. Ellen keksi lähteä johonkin päiväreissulle. Tässähän on vielä aikaa suunnitella.

Onnellisesti Japanissa

Ensimmäiset päivät Japanissa ovat takana. Lento Suomesta lähti maanantaina 29.4. ja perillä Japanissa olimme tiistaina 30.4. Nyt myös Endo-sensein leiri on leireilty ja tänään siirryimme Saku-dojolle. Timo palaa parin päivän päästä Suomeen ja minä jään tänne harjoittelemaan.

Saapumispäivä ja leiripäivät ovat olleet täynnä ohjelmaa treenien, illanviettojen, kylpylän ja muun ohjelman merkeissä. Järjestelyt ovat olleet mahtavat ja porukkaa paljon. Erityisesti juhlapäivänä 4.5. tatamilla oli täyttä. Tämän vuoden leiri oli Saku-dojon 20-vuotisjuhlaleiri.

Leirillä pääsin treenaamaan useiden hyvien treenaajien kanssa. Treenatessa sai todella haastaa itsensä, ei niinkään osaamistaan tai tekemistään vaan oman liikkumisensa eri tasoilla. Ei voikaan liikkua vain sillä helpolla ja mukavalla tasolla, jolla aina liikkuu, vaan pari kuljettaa sinua eri suuntiin, ylös ja varsinkin alas ja jotta toisen saa liikkumaan, on myös nagena liikuttava samoin. Tässä on huomannut, kuinka vähän itse oikeasti käyttää ylös-alas liikettä.

Tapahtunutta ja kirjoittamista tuntuu olevan niin paljon, ettei oikein tiedä, mitä kirjoittaisi :) Saku-dojolla pääsee aika hyvin nettiin, joten jos aikaa on, pystyn kirjoittamaan tänne hyvin. Mutta jos en ehdi, julkaisen todennäköisesti matkapäiväkirjaa myös jälkikäteen. Näitä kokemuksia haluan jakaa.

Kuvia ei näköjään nyt pysty lisäämään, mutta jos se jossain vaiheessa onnistuisi :)

Kohti Japania

Nyt tämä blogi muuttuu kuukauden ajaksi matkablogiksi (koska en ehtinyt/viitsinyt tehdä uutta) :) Kuvat ovat tässä postauksessa viime reissulta, vuodelta 2010.

Huomenna siis lähtee lento kohti Japania, jossa vietän kuukauden aikidoa harjoitellen, dojolla töitä tehden ja paikalliseen kulttuuriin tutustuen. Matkalaukku on pakattu, tosin jotain pientä sinne varmaan vielä kulkeutuu illan aikana, kun jotain tärkeää muistuu mieleen. Aika hyvin sain kaiken mahtumaan ja tilaa jäi vielä tuliaisillekin.

Saku, 2010

Viime viikot töissä olivat sen verran kiireisiä, että matkaa ei liiemmälti tullut jännitettyä. Mutta nyt viikonloppuna, kun pääsi keskittymään vain siihen, pieni jännityskin on löytynyt. Olen menossa Japaniin toista kertaa, joten ihan uusi juttu tämä ei ole, mutta viimeksi oltiin lyhemmän aikaa, yhdessä ja enimmäkseen turisteina. Nyt Timo lähtee takaisin samalla kuin suurin osa muista suomalaisista ja muutenkin matkan ohjelma on erilainen. Mieliala on silti erinomainen. Tätä matkaa on odotettu ja on kieltämättä mukava ajatella kuukautta ihan irti töistä ja muista normaaleista kuvioista.

Laitan tähän listaa tärkeimmistä mukaan lähtevistä tavaroista itselle muistiin (toiveikkaana tulevaisuutta varten) ja jos muitakin kiinnostaa:

- hakama + vyö
- aikidopuvut (2 takkia ja 3 housut)
- treenialusvaatteet + tossut + pyyhkeet
- takki
- fleece + pitkähihainen pusero
- farkut, pellavahousut ja collegehousut
- t-paitoja ja toppeja n. viikoksi
- alusvaatteita ja sukkia n. viikoksi
- pipo, lapaset, huivit ja kämmekkäät sekä hattu
- villasukat
- kävelykengät + barefootkengät
- uimapuku
- käsipyyhkeet
- pesuaineet ja välineet ym.
- teippiä, laastaria ja lääkkeet (se normaali treenieapakkaus muutamilla lisillä)
- silmälasit x 2 + aurinkolasit + piilolinssit (kertalinssejä)
- iPad, kännykkä ja kamera latureineen ja lisätarvikkeineen
- passi ja aikidopassi
- muistiinpanovihko
- lukemista iPadilla
- lankaa ja puikot (lisääntynevät matkalla)
- jonglöörauspallot (jos kerrankin olisi aikaa harjoituksille)
- salmiakkia ja muutama pikapuuropussi hätävaraksi
- käteistä noin 1400 € edestä + Visa

Laukkuina on matkalaukku ja käsimatkatavarana treenikassi sekä mukana pienempi käsilaukku.

Hyvältä näyttää, saa nähdä, miten uni tulee ensi yönä. Viime yönä ei oikein meinannut nukuttaa :)

Ilta Saku-dojolla, 2010

Hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä, niin hyvä, että haluan jakaa sen tännekin. Ja sitten kun on niitä huonompia päiviä, niin on kirjallista todistusaineistoa siitä, että on niitä muitakin päiviä.

Aamu ei alkanut ihan täydellisesti, sillä en edelleenkään jaksanut herätä ajoissa, että olisin ehtinyt lenkille. Mutta melko virkeänä kuitenkin heräsin. Kesäaikaan alkaa siis vähitellen tottua :) Ehdin tehdä eväät ja laittaa hiukset ja siinä onnituin vaihteeksi hyvin. Sain päivän mittaan kehujakin. Tämä ei ole itsestäänselvyys vaan useimmiten saan päättää, että hiukset ovat hyvin noin kuin ne haluavat olla.

Töissä meni mukavasti. Pari pitempään epämääräisessä selvitystilassa ollutta projektia nytkähti eteenpäin, mistä on hyvä jatkaa huomenna. Ja se tietää hyvää myös toukokuun lomaa ajatellen, ei tarvitse ainakaan niitä murehtia.

Töistä syöksyin junnutreeneihin, missä pidin vyökokeen. Suorittava ryhmä oli lopulta yllättävänkin iso ja suorituksiin voi ohjaajana olla ihan tyytyväinen. Treeneistä syöksyin lääkäriin, joulukuisen suonikohjuhoidon kontrolliin. Ja toipuminen on edennyt erinomaisesti, vaikka visuaalisesti toipuminen onkin kuulemma ollut normaalia hitaampaa. Olen siis tyytyväinen ja rauhallisin mielin jatkossakin :)

Lääkärin jälkeen en enää jaksanut palata treeneihin vaan testasin Koskikeskuksessa Yugi-baarin. Eli semmoisen, jossa saa koota eri makuisista jugurttipehmiksistä ja lisukkeista oman annoksen. Ja taidan kyllä mennä toistekin. Ennen tuolla oli kantapaikkani SpiceIcen jäätelöbaari, mutta sen lopettamisen jälkeen olen hakenut uutta. Nyt taisi löytyä!

Kotimatkalla kävin kaupassa ja löysin kolmea! uutta siiderimakua, jotka oli pakko ottaa testiin. En minä noita kerralla juo enkä yleensä kaikista pidäkään, mutta pakko on kokeilla. Välillä löytyy uusiakin suosikkeja. Kaupan pihalla nuori mies meinasi ensin mennä ohi, mutta palasi kysymään käyttökokemuksia pyöräni lukosta, jollaista oli itselleenkin harkinnut. Pieni kohtaaminen, mutta siitä tuli hyvälle tuulelle. Loppu matkasta hymyilimme koiranulkoiluttajarouvan kanssa toisillemme, kun väistin koiraansa, joka oli selvästi päättänyt, että tässä keskellä risteystä on juuri sopiva paikka jäädä nauttimaan maisemista.

Päivän kruunasi kotona odottava kirje, joka kertoi, että pääsin läpi pari viikkoa sitten suorittamastani pätevyystentistä. Eli muutokset työtehtävissä ovat kesemällä tiedossa. Piristävä muutos tämäkin. Ja kun sain vielä siivottua sähköpostin, kirjoitettua tämän tekstin ja Timokin tuli kotiin, voin vain taputella itseäni selkään ja sanoa, että olet sinä vain aika hyvä ja onnellinen tyyppi :)

 

http://www.jugi.fi/jugi/?maku=tummasuklaa

Mietteitä valmennuksesta

Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt useita valmentajakoulutuksia ja varsinkin Timon kanssa on mietitty paljon nykyvalmentamista ja sen mahdollisuuksia aikidossa. Erityisen mielenkiintoinen on ollut valmentajan ammattitutkinto, jota Timo parhaillaan suorittaa. Vaikka en itse luennoille ole päässytkään, olen päässyt tutustumaan aineistoihin  ja päässyt sekä koekaniiniksi harjoitteisiin ja kotitehtäviin että keskustelemaan asioista.

Aihepiirissä riittää sekä haasteita että mahdollisuuksia. Se, että aikidossa ei kilpailla, on välillä ristiriidassa valmennusmenetelmien kanssa. Toisaalta aikidoharjoitteluun ja omaan kehittymiseen liikkujana voi saada valtavasti uutta sisältöä kilpaurheilunkin valmennusmenetelmistä. Ja toki on menetelmiä ja harjoitteita, jotka eivät tähtää kilpailuun. Kaiken kaikkiaan oman osaamisen ja näkemysten laajentaminen on ollut hienoa.

Itselleni yksi parhaista tätä kautta tulleista mahdollisuuksista oli keskiviikkona. Timolla oli koulutukseen liittyvä lajivalmennusnäyttö aikuisten kanssa ja valmennusnäyttö junioreiden kanssa. Tilaisuuden jälkeen Timo kysyi haluanko ja saanko jäädä kuuntelemaan palautetilaisuutta. Kun lupa arvioijilta tuli, jäin mielelläni. Oli kiinnostavaa kuunnella ammattitaitoista arviointia. Osittain tulevaisuutta ajatellen, koska toivon jossain vaiheessa itsekin suorittavani saman tutkinnon. Ja myös sen takia, että olin läheltä seurannut näyttöön valmistautumista ja ollut myös mukana, sillä olin avustavana ohjaajana molemmissa näytöissä.

Mielenkiintoista oli myös kuulla palautteita ryhmädynamiikasta erityisesti junioriharjoituksen osalta. Siinä meitä oli Timon lisäksi kolme apuohjaajaa junioriohjaajien porukasta. Vuorovaikutus sekä ohjaajien että ohjaajien ja junioreiden välillä toimi hienosti, kuulemma olisi saanut olla muitakin katsomassa, miten tämä homma tehdään. Tämä oli mukava kuulla, sillä paikalla olleiden ja muiden neljän junioriohjaajan kanssa on tehty syksystä lähtien kovasti töitä. Paketti on omasta mielestä saatu mukavasti kasaan ja ryhmänä olemme hitsautuneet hyvin yhteen. Hienoa siis, että se näkyy ulospäinkin.

(Palautteet olivat muuten sekä osuvia että hyviä, paitsi Timon puolesta, sain minäkin uusia ajatuksia.)