Taukojen tarpeellisuudesta

Vuoden ensimmäinen "normaali" aikidotreeniviikko on takana ja toinen alkanut. Joulukuussa ja tammikuun alussa tuli treenattua aika paljonkin normaalia vähemmän melkein-flunssan ja kaikenlaisen muun säätämisen takia. Tauko tuli tarpeeseen ja tuntui hyvältä, mutta toisaalta kevätkauden lähestyessä miltei hirvitti ajatus, että pitäisi treenata enemmän.

Onneksi en antanut hirvitykselle periksi vaan treenasin kaikki treenit, mitä harjoitusohjelmaani kuuluu. Vaikka olen viime vuoden aikana harjoitellut pakko-ajattelusta hyvinkin onnistuneesti pois, niin joskus pakko on hyvä opettaja. Kun oli pari päivää ajatellut, että on pakko mennä treeneihin ja mennyt, niin yllättäen kaikki alkoi tuntua paljon valoisammalta ja helpommalta. Näköjään sekä kroppa että mieli tarvitsevat riittävän määrän treeniä, että olo pysyy hyvänä ja mieli iloisena.

Ja vaikka välillä treenien jälkeen on fyysisesti ihan poikki ja aivot solmussa, niin kaiken kaikkiaan tuntuu paremmalta. Ja välillä tulee yllättäviä energiapiikkejä ja saa tehtyä vaikka mitä (ja ärsytettyä Timoa, kun pitäisihän hänenkin innostua ja jaksaa kuunnella, kun minäkin kerran ;)). Ja eihän silloin tauon aikana oikeastaan edes tajunnut, että olisi ollut jotenkin väsyneempi tai vaisumpi, mutta jälkikäteen eron huomaa.

Taukoja näköjään tarvitaan sekä lepoon, että sen huomaamiseen, mitä saa siitä, mistä taukoa pitää.

Siispä treenailemisiin!

Hyvää uutta vuotta!

Edellisen vuoden vaihteessa toivoin rauhallisempaa tulevaa vuotta ja kuinkas sitten kävikään. Taisi olla jopa edellistä tapahtumarikkaampi niin hyvässä kuin pahassakin. Tästä viisastuneena päätin, että tänä vuonna en toivo mitään vaan otan uuden vuoden vastaan sellaisena kuin se tulee :)

Tiedossa on ainakin se, että paljon tekemistä ja haasteita tulevallakin vuodella on tuomisinaan. Töissä riittää edelleen tekemistä ja uusia haasteita, mihin ne johtavat, sen suhteen olen vuoden päästä paljon viisaampi. Aikidopuolella taas seuran puheenjohtajuus tuo aivan uusia haasteita ja vanhoista jatkuvat ainakin junioritoiminta ja perusharjoitusten ohjaaminen. Omaan harjoitteluun on tulevana vuonna tarkoitus panostaa enemmän. Viime vuosikin oli puoliväliin asti hyvä, mutta toisella puoliskolla kaikki muu tuntui menevän helposti edelle. Viime vuodelta haasteena jatkuu muun liikunnan lisääminen, lähinnä lenkkeilyä, lihaskuntoa ja venyttelyä on tarkoitus saada sovitettua viikko-ohjelmaan.

Muulta kuin liikunnan osalta vuoteen kuuluu NLP Master-kurssi, joka kestää melkein koko vuoden noin viikonlopun kuussa kesää lukuunottamatta. Muita harrastuksia ei ainakaan kevään aikana ole tarkoitus aloittaa, mutta käsitöille pyrin löytämään lisää aikaa. Käsityöt kun ovat osoittautuneet minulle parhaaksi tavaksi rentoutua ja toteuttaa itseäni. Liikunta on tietysti toinen rentoutumiskeino, mutta pitää siitäkin joskus rentoutua.

Joitain muitakin henkilökohtaisia haasteita ja tavoitteita tulevalle vuodelle on, mutta niistä sitten myöhemmin ehkä enemmän.

Ensimmäisen ilotulituskuvausharjoituksen myötä kaikille lukijoille, ystäville ja tutuille onnellista uutta vuotta 2014!

(Seuraavan kerran pitää ainakin ottaa jalusta mukaan ja kuvauspaikka niin, että katu- tai pihavaloja ei ole heti edessä :))