Sivut

perjantai 4. tammikuuta 2013

Ja vuoden ensimmäinen

sekä kirjoitus että aikidotreeni. Olikin ensimmäinen aikidotreeni yli kuukauteen. Ja fiilikset ovat sen mukaiset, melkein paremmat kuin 2. danin jälkeen :) Pystyin treenaamaan puolitoista tuntia, vaikka välillä tekikin mieli luovuttaa. Jalka toimii niin normaalisti kuin voi odottaakin, toisen puolen ukemeissa tosin välillä iski rimakauhu. Kuntokin kesti sitten lopulta ihan hyvin, onneksi ei ollut kaikkein rankin mahdollinen treeni. Tiukka kuntokuuri on kuitenkin edessä ennen toukokuuta :)

Olin joulukuun alussa pienehkössä jalkaoperaatiossa. Heti sai lähteä kävelemään, mutta treenikieltoa oli kaksi viikkoa. Sen jälkeen sai tuntemusten mukaan tehdä mitä haluaa. Tuntemukset olivat kyllä kokeillessa sellaiset, että ihan suosiolla jatkoin treenitaukoa tänne asti. Ensimmäisen pitemmän ja reippaamman kävelylenkin tein viime sunnuntaina ja tiistaina kokeiltiin juoksua. Kävely sujui mainiosti, mutta juoksusta pohje ei vielä oikein pitänyt. Tuskin siitä kuitenkaan haittaa oli, sillä jälkeenpäin ei ole ollut mitään kummempaa, juostessa ei vain tuntunut kovin hyvältä.

Ja aikido tänään, osittain ei tuntunut hyvältä, mutta enimmäkseen kyllä. Taisin vain hymyillä koko treenin, kun oli niin mukava taas olla tatamilla. Huomenna ollaan menossa Helsinkiin leirille. Tavoitteena on tämän päivän perusteella treenata ainakin yksi treeni. Mutta ensin pitää nähdä, miten helposti aamulla pääsee sängystä ylös. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että jotain on tullut tehtyä tai että jotain ei ole tullut tehtyä vähään aikaan. Tänään tuli muuten pyöräiltyäkin ensimmäistä kertaa kuukauteen :)

Muutaman päivän on siis saanut tuntea itsensä voittajaksi kaikkien ensimmäisten kertojen myötä. Kyllähän sitä muisti, että liikunnasta tulee hyvä olla, mutta en muistanut ollenkaan, kuinka hyvä. Ehkä vain olen yrittänyt uskotella itselleni, että kyllä tämä näinkin hiljakseen liikkuessa menee, malttaakseni odottaa. Toisaalta se kannatti, on ollut hienoa aloittaa kunnon liikunta niin, että siitä on nauttinut kuin jos olisi joutunut koko ajan varomaan ja tuskailemaan.

Liikkumisiin!