Älä laihduta -päivä

"Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä.
Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo.

Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa.Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa.
Sinulla on oikeus liikkua ilosta.
Sinulla on oikeus pyytää apua.
Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa." 

Lainaus on ote Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n painorauhan julistuksesta. Julistus on osa tänään 6.5. vietettävää Älä laihduta -päivää. Päivään liittyen joukko bloggaajia on haastettu kirjoittamaan ajatuksiaan päivästä tai aiheesta. Itse en kuulu tähän joukkoon, mutta törmättyäni Facebookissa muutamiin aihetta käsitteleviin blogikirjoituksiin, päätin haastaa itse itseni mukaan :)

Olen onnellinen siitä, että itse olen ollut aina vähintään kohtuullisen tyytyväinen itseeni juuri sellaisena kuin olen. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jossain vaiheessa tämä tyytyväisyys oli ehkä selviytymiskeino, mutta pitemmän päälle siitä on muodostunut osa hyvää elämää. En kiellä, ettenkö välillä katsoisi itseäni kriittisesti peilistä tai ajattelisi, onko minusta mihinkään. Mietin, että pitäisi liikkua järkevämmin ja syödä terveellisemmin. Olen epätoivoinen ja harmittelen valintojani tai jotain, mitä en tehnyt. Kuitenkin, pohjimmiltaan, voin sanoa pitäväni itsestäni juuri tällaisena kuin olen ja olen ylpeä itsestäni.

Toisaalta tuntuu jotenkin omahyväiseltä tai epäreilulta kirjoittaa näin. Ja se taas herättää ajatuksia omasta itsestäni ja yhteiskunnasta, jossa elän. Sehän on hyvä asia, että on tyytyväinen itseensä ja kokee olevansa hyvä ja onnistunut elämässään. Ei tämän pitäisi herättää ajatuksia, että kehtaanko sanoa tai edes ajatella näin.

Olen päässyt tai joutunut kuulemaan myös toisenlaisia ajatuksia omasta itsestä. Kirjoitan päässyt siksi, että olen kiitollinen siitä, että joku on halunnut jakaa kanssani myös ikävämpiä ajatuksia ja hetkiä. Ja kirjoitan joutunut siksi, että toivon, että kukaan ei ajattelisi itsestään sillä tavalla.

Sanat tuntuvat kovin riittämättömiltä kuvaamaan sitä, mitä tästä aiheesta ajattelen ja tunnen. Tiivistettynä tunnen ehkä lähimmin näin - voin hyvin ja olen onnellinen omana itsenäni ja toivon, että jokainen voisi tuntea samoin.

Lainauksessani painorauhan julistuksesta viimeinen lause on "Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa." kuvaa ehkä parhaiten omia ajatuksiani. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen ja samalla saan muuttua ja kasvaa. Mielipiteeni ja ajatukseni eivät ole nyt samoja kuin kymmenen vuotta sitten. Olen muuttunut ja kasvanut, muutun ja kasvan jatkuvasti. Seuraavien kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä ajatukseni ovat todennäköisesti taas muuttuneet moneen kertaan. Mutta siitä huolimatta, silloinkin, saan olla yhä tyytyväinen itseeni ja hyväksyä itseni.

Niin sinäkin saat.

Ajatuksia aikidosta

Blogi(t) on viettänyt viime kuukausina hiljaiseloa. Syynä on ollut edelleen lähinnä se, että elämässäni on ollut niin paljon muuta tekemistä. Kirjoittaminen kuitenkin vaatii ainakin minulta sen hetken, että ehdin keskittyä ja pysähtyä siihen. Asiaa olisi kyllä ollut paljonkin, mutta aikaa sen äärelle pysähtymiseen ei. Ja toisaalta, jos aikaa on yllättäen tullut, niin olen sen mieluummin viettänyt perheen kanssa tai muissa omissa hommissa. Tietyllä tavalla kirjoittamista on kuitenkin ollut ikävä ja omia ajatuksia on tehnyt mieli jakaa myös täällä blogin puolella. Pääsiäisenä sopiva hetki sitten löytyi, tosin viimeistely ja julkaisu venyi vielä pari päivää. Saa nähdä, miten jatkossa taas käy. Kevät näyttää hyvin täydeltä, mutta huhtikuun jälkeen pitäisi vähän väljentyä.

Alkuvuoden aikana olen osallistunut muutamalle hyvin erilaiselle aikidoleirille. Teknisten ajatusten ja ideoiden lisäksi ne ovat herättäneet paljon ajatuksia myös siitä, miten monella eri tavalla aikidoa voi harjoitella ja miten monesta eri näkökulmasta aikidoa voi lähestyä. Omalta osaltaan helmikuussa suorittamani 3. dan on myös lisännyt tätä pohdintaa. Vyökokeiden jälkeen näköjään tulee aina kausi, jolloin mietin, että mitäs nyt. Mihin seuraavaksi keskityn ja mitä asiaa lähden tavoittelemaan. Toki 4. dan on selvä tavoite, mutta siihen on vielä vähintään neljä vuotta ja sellainen aika vaatii myös välitavoitteita :)

Osa leireillä vastaan tulleista asioista on ollut minulle uusia ja osa hyvinkin tuttuja. Mutta koska nämä tututkin asiat helposti unohtuvat päivittäisessä harjoittelussa, niin niiden mieleen palaaminen ei ole ollenkaan huono asia. Jotenkin tuntuu, että päivittäisessä treenaamisessa ajaudun helposti tekemään sitä, mitä olen aina ennenkin tehnyt, sitä mikä on tuttua ja turvallista, varmaa. Leireillä jotenkin haastan itseni eri tavalla, kun ympäristö, ohjaaja ja treenikaverit ovat erilaisia kuin omalla salilla.

Mitä latuja pitkin ajatukset ja treeni lähtevät kulkemaan?

Olen pohtinut, miten tämän saisin tämän itseni haastamisen käyttöön myös kotidojolla, siinä tärkeimmässä, päivittäisessä harjoittelussa. Miten osaisi suhtautua tekniikkaan ja pariin uutena, vaikka varsin hyvin tuntee toisen tavan tehdä ja osaa siihen valmistautua. Miten tekisin ukemin useammin mae ukemina tai kovana ukemina keinutuoliukemin sijaan, myös aloittelijoiden kanssa harjoitellessani. Miten nagena kuuntelisin paremmin uken antamia viestejä ja muuttaisin tekniikkaani sen mukaan. Ja niin edelleen. Ja kuitenkin tässä kaikessa huomioisin sen, mitä harjoituksen ohjaaja haluaa tällä kertaa nostaa esille.

Valmiita vastauksia minulla ei näihin vielä ole, mutta jatkan etsimistä. Se voi löytyä asenteesta. Tai yksinkertaisesti sitkeydestä jatkaa ja palata aina uudelleen samaan asiaan. Palauttaa mieleen se asia, mihin haluaa tekemisessä keskittyä. Se voi löytyä myös ohjaajalta tai treenikavereilta saadusta palautteesta tai omasta sisäisestä palautteesta. Tai tulla mieleen treenimatkalla tai työpäivän ruokatunnilla.

Hakamakin pukeutui pääsiäiseen - löytyykö levosta yllätyksiä?

Vuosikatsaus 2015

Vuoden vaihtuessa on taas vuosikatsauksen aika.

Vuosi sitten arvioin, että vuosi 2015 vaikuttaa täydeltä, mutta väljemmältä kuin 2014. Ihan varma en siitä ole, miten tämä toteutui J

Tärkeimpiä tapahtumia ja huomioita vuodelta 2015:

* Valmistuin Tiimimestariksi ja suoritin Tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon

* Kävin toukokuussa Japanissa aikido- ja turistimatkalla

* Kehitin itsetuntemustani roppakaupalla ja tutustuttavaa jäi vieläkin

* Löysin uudelleen lukemisen ilon ja nautinnon

* Olin perustamassa aikidoseuraa ja rakentamassa aikidodojoa

* Ja tietysti pyörittämässä Hiroshin toimintaa

* Ehdin kuin ehdinkin hoitaa puutarhaa ja tehdä käsitöitä

* Työnkuva muuttui ja sisältö sitäkin useammin

* Ulkona en ehtinyt varsinkaan loppuvuodesta liikkua niin paljon kuin olisin halunnut

* Aikidoa sen sijaan olen treenannut paljon

* Opin tuntemaan rajani paremmin ja ehkä laajensinkin niitä

* Toimin kaasona ja virkkasin morsiuskimpun

* Ihailin veljentytön kasvua ja kehitystä

* Olin loputtoman väsynyt ja toivoton ja olen ollut innostunut ja luottavainen

* Olen jaksanut ja ollut jaksamatta

* Olen ollut jääräpäinen ja antanut periksi

* Olen ollut turhautunut ja olen nauttinut

* Kaiken keskellä ja jälkeen olen tässä, menossa eteenpäin ja kohti uusia kokemuksia

Vuosi 2015 on vaatinut rohkeutta ja sitä on löytynyt.

Vuodelle 2016 on odotettavissa ainakin:

* 3. danin koe helmikuussa

* Pitkä lista luettavia kirjoja

* Yhtä pitkä lista käsitöitä, jotka haluan tehdä (ainakin jossain vaiheessa)

* Uudet istutuslaatikot puutarhaan (kun muistan toimittaa isälle mitat J)

* Enemmän kilometrejä ulkoillen (toivottavasti)

* Jos ei työnkuvan, niin työn sisällön muutos

* Lisää tutustumista itseen ja omiin ominaisuuksiin

* Ja tietysti aikidoa

* Toivottavasti vielä jotain uutta ja yllättävää (tiedä vaikka oppisi menemään ajoissa nukkumaan)

Katse tulevaisuuteen.

Facebookia selatessa tuli vastaan Onnellista Elämää –sivuston uuden vuoden lupaus ”Tänä vuonna teen kaikkeni tunteakseni itseni eläväksi. Annan itselleni luvan haluta juuri sitä, mitä haluan.” Houkutteleva lupaus, jonka voisin itsellenikin ottaa. Päädyin kuitenkin muotoilemaan omani muotoon ”Tänä vuonna olen uskollinen itselleni”.