Ajatuksia aikidosta

Blogi(t) on viettänyt viime kuukausina hiljaiseloa. Syynä on ollut edelleen lähinnä se, että elämässäni on ollut niin paljon muuta tekemistä. Kirjoittaminen kuitenkin vaatii ainakin minulta sen hetken, että ehdin keskittyä ja pysähtyä siihen. Asiaa olisi kyllä ollut paljonkin, mutta aikaa sen äärelle pysähtymiseen ei. Ja toisaalta, jos aikaa on yllättäen tullut, niin olen sen mieluummin viettänyt perheen kanssa tai muissa omissa hommissa. Tietyllä tavalla kirjoittamista on kuitenkin ollut ikävä ja omia ajatuksia on tehnyt mieli jakaa myös täällä blogin puolella. Pääsiäisenä sopiva hetki sitten löytyi, tosin viimeistely ja julkaisu venyi vielä pari päivää. Saa nähdä, miten jatkossa taas käy. Kevät näyttää hyvin täydeltä, mutta huhtikuun jälkeen pitäisi vähän väljentyä.

Alkuvuoden aikana olen osallistunut muutamalle hyvin erilaiselle aikidoleirille. Teknisten ajatusten ja ideoiden lisäksi ne ovat herättäneet paljon ajatuksia myös siitä, miten monella eri tavalla aikidoa voi harjoitella ja miten monesta eri näkökulmasta aikidoa voi lähestyä. Omalta osaltaan helmikuussa suorittamani 3. dan on myös lisännyt tätä pohdintaa. Vyökokeiden jälkeen näköjään tulee aina kausi, jolloin mietin, että mitäs nyt. Mihin seuraavaksi keskityn ja mitä asiaa lähden tavoittelemaan. Toki 4. dan on selvä tavoite, mutta siihen on vielä vähintään neljä vuotta ja sellainen aika vaatii myös välitavoitteita :)

Osa leireillä vastaan tulleista asioista on ollut minulle uusia ja osa hyvinkin tuttuja. Mutta koska nämä tututkin asiat helposti unohtuvat päivittäisessä harjoittelussa, niin niiden mieleen palaaminen ei ole ollenkaan huono asia. Jotenkin tuntuu, että päivittäisessä treenaamisessa ajaudun helposti tekemään sitä, mitä olen aina ennenkin tehnyt, sitä mikä on tuttua ja turvallista, varmaa. Leireillä jotenkin haastan itseni eri tavalla, kun ympäristö, ohjaaja ja treenikaverit ovat erilaisia kuin omalla salilla.

Mitä latuja pitkin ajatukset ja treeni lähtevät kulkemaan?

Olen pohtinut, miten tämän saisin tämän itseni haastamisen käyttöön myös kotidojolla, siinä tärkeimmässä, päivittäisessä harjoittelussa. Miten osaisi suhtautua tekniikkaan ja pariin uutena, vaikka varsin hyvin tuntee toisen tavan tehdä ja osaa siihen valmistautua. Miten tekisin ukemin useammin mae ukemina tai kovana ukemina keinutuoliukemin sijaan, myös aloittelijoiden kanssa harjoitellessani. Miten nagena kuuntelisin paremmin uken antamia viestejä ja muuttaisin tekniikkaani sen mukaan. Ja niin edelleen. Ja kuitenkin tässä kaikessa huomioisin sen, mitä harjoituksen ohjaaja haluaa tällä kertaa nostaa esille.

Valmiita vastauksia minulla ei näihin vielä ole, mutta jatkan etsimistä. Se voi löytyä asenteesta. Tai yksinkertaisesti sitkeydestä jatkaa ja palata aina uudelleen samaan asiaan. Palauttaa mieleen se asia, mihin haluaa tekemisessä keskittyä. Se voi löytyä myös ohjaajalta tai treenikavereilta saadusta palautteesta tai omasta sisäisestä palautteesta. Tai tulla mieleen treenimatkalla tai työpäivän ruokatunnilla.

Hakamakin pukeutui pääsiäiseen - löytyykö levosta yllätyksiä?