Näin vuodenvaihteessa monet odottavat tulevalta vuodelta kaikkea uutta, vauhdikasta ja ihanaa. Itse sen sijaan toivoisin vähän rauhallisempaa vuotta kuin 2012 oli. Varsinkin loppuvuosi elokuusta lähtien on ollut muutosta muutoksen perään ja hommia on tuntunut riittävän enemmän kuin ehtii tehdä. Välillä kiireet ovat liittyneet päivätyöhön, jossa on saanut tehdä pitempääkin päivää. Ja iltaisin ovat työllistäneet aikidon treenaaminen ja seuran pyörittäminen. Ja vaikka kaikesta tuosta jälkimmäisestä nautinkin, niin kyllä sen kanssa on muutama kerta tullut hengitettyä syvään ja rauhallisesti :) Oikeastaan kaikki tapahtunut ja muutokset ovat olleet hyviä, vieneet eteenpäin tai tehneet minut onnelliseksi. Välillä on kuitenkin tuntunut, että ei meinaa itsekään pysyä perässä.
Näin tilinpäätöksenä voin kuitenkin todeta, että kaikki mikä oli pakko tehdä, on saatu tehtyä. Ja myös suuri osa siitä, mikä ei ollut niin pakko, mutta tärkeää. Paljon jäi parannettavaa, mutta olen iloinen siitä olen osannut suhtautua näihin parannettaviin asioihin aika hyvin. En ole ainakaan omasta mielestäni stressannut kovin paljon asioista, joille en voi mitään tai mitä en yksinkertaisesti ehdi tehdä. Ja olen myös osannut ottaa aikaa itselleni, kun olen sitä tarvinnut.
Kaikista rauhallisemman elämän toiveista huolimatta tiedän, että ne saattavat jäädä toteutumatta. Jo keväällä on tiedossa ainakin kaksi isompaa juttua. Suurimpana on kevään Japanin reissu, jolloin menen kuukaudeksi Saku-dojolle ja Tokioon treenaamaan aikidoa. Ja sitä ennen on NLP-koulutus, joka ajallisesti vie vain muutaman viikonlopun, mutta voi henkisesti kuulemma olla paitsi avartava myös varsin raskas. Molempia odotan mielenkiinnolla.
Aikidoa ja seuratoimintaa ensi vuosi tulee sisältämään riittävästi ja mikäs sen mukavampaa. Seuran hallituksessa vaihdan pestiä rahastonhoitajasta sihteeriksi ja syksyllä aloittamani junioritoimintavastaavan hommat jatkuvat täydellä teholla. Liikunnallisesti tavoitteena on, että kevään aikana löytyisi vähän enemmän aikaa myös muulle liikunnalle ja kehonhuollolle. Toukokuuta ja Japania ajatellen peruskunto saisi olla vähän parempi. Ja blogia on tarkoitus päivittää useammin. Pitäisi opetella kirjoittamaan useammin ja lyhyemmin, mutta sitä näyttää aina innostuvan, kun pääsee vauhtiin :) Ja kuvia olisi myös mukava saada aikaiseksi lisätä mukaan.
Rauhallista tai vauhdikasta vuotta 2013 kaikille omien toiveiden mukaan!
maanantai 31. joulukuuta 2012
maanantai 3. syyskuuta 2012
Dan-graduointi
Dan-graduointi on siis onnellisesti ja onnistuneesti ohi. Viimeinen kuukausi ennen koetta ei ehkä ollut kaikkein optimaalisin valmistautumisen kannalta, mutta ehdimme kuitenkin tehdä kaiken, mitä pitikin. Viimeiset pari viikkoa meni niin sanotusti herkistellessä. Eli normaalia treenausta ja vyökoeharjoituksissa ja omissa harjoituksissa tiettyjen asioiden kertaamista. Ei enää uuden opettelemista vaan omaan osaamiseen luottamisen vahvistamista.
Pari viikkoa ennen vyökoetta alkoi myös Nozomin syyskausi, joka omalta osalta tarkoitti sitä, että omien harjoitusten lisäksi mukaan tulivat junnut ja aikuisten perusharjoitukset. Oma lukunsa oli myös leirijärjestelyt, graduiontihan järjestettiin Juhani Laisi shihanin leirin yhteydessä. Ja vaikka sainkin järjestettyä itseni ulos enimmistä töistä leirin aikana, niin kaikkea pientä tietysti tuli vastaan. Jos jotain muuttaisin, niin en olisi missään tekemisissä leirijärjestelyjen kanssa, mutta hyvin meni näinkin.
Leiriä edeltävä viikko meni jännittäessä. Töissä meni ihan hyvin, vaikka keskittyminen ei ollutkaan ihan normaalilla tasolla. Tämän kuulemma huomasikin, mutta oli kuulemma ihan ymmärrettävää :)
Leirin alkuosa meni vähän ohi, ihan parhaalla mahdollisella tavalla ei pystynyt opetukseen keskittymään. Treenasin kuitenkin kaikki treenit ja se olikin parempi vaihtoehto kuin että olisi vaan yksinään jännittänyt tataminlaidalla tai jossain muualla. Varsinkin vyökoetta edeltävä treeni oli sen verran vauhdikas, että pahin jännitys hävisi ja vyökokeeseen pääsi, toki jännittyneenä, mutta vähän rennompana.
Varsinaisesta vyökokeesta en muista kovin paljon. Keskityin vain kuuntelemaan, mitä pitää tehdä ja tekemään sen. Pieniä virhekuulemisia ja muita pikkumokia tietysti sattui, mutta ei niin paljon, että olisi jäänyt harmittamaan. Sen muistan, että yokomenuchia tehtäessä jalat tuntui olevan ihan hyytelönä, mutta sekin meni sitten ohi kun ei kiinnittänyt liikaa huomiota.
Kokonaisuutena pidin siitä, että teimme kaikki kokeen yhtä aikaa. Samassa kokeessa oli siis kuusi suorittajaa, kolme 1. dania, kaksi 2. dania ja yksi 4. dania suorittamassa. Teimme perustekniikat yhtä aikaa, näin kukaan ei ehtinyt liikaa jäähtyä ja jäykistyä ennen omaa vuoroa. Jokaiselle vyöarvolle omat tekniikat, aseet jne. teimme sitten yksi kerrallaan ja siinä taas tuli varsinkin meille jälkipään suorittajille sopiva lepotauko.
Kokeen tuloksen jälkeen oli helpottunut, onnellinen ja jotenkin tyhjä olo. Tietysti siinä vaiheessa olin jo aika väsynytkin :) Kaiken kaikkiaan olin silloin ja olen nytkin suoritukseeni tyytyväinen. Täydellinen se ei ollut, mutta siihen voin olla hyvin tyytyväinen. Jollekin taisin sanoakin, että pitäähän sitä jäädä seuraavaan kokeeseen parannettavaakin. Vielä tällä tasolla.
Suoritusta oli mukava juhlistaa saunaillan merkeissä. Timo oli valinnut hyvää kuohuviiniä, ruoka oli hyvää, sauna viihtyisä ja seura erinomaista. Juhlintaan osallistui myös Tampereen Venetsialaiset ja Von Hertzen Brothersin tulimusikaali, jonka ilotulitteet siis näkyivät saunalle hienosti. (Joskus aiemmin leirin saunailtaa on juhlistanut Särkänniemen kauden päättäjäisten ilotulitus :))
Sunnuntain treeneissä tuore dan sitten saikin myös hieman erityishuomiota. Ja niissä pääsi taas nauttimaan treenaamisesta rennolla mielellä.
Tähän sopisi kuva vyökokeen jälkeisistä tunnelmista, mutta näköjään kukaan ei tullut ottaneeksi yhtään... :)
Pari viikkoa ennen vyökoetta alkoi myös Nozomin syyskausi, joka omalta osalta tarkoitti sitä, että omien harjoitusten lisäksi mukaan tulivat junnut ja aikuisten perusharjoitukset. Oma lukunsa oli myös leirijärjestelyt, graduiontihan järjestettiin Juhani Laisi shihanin leirin yhteydessä. Ja vaikka sainkin järjestettyä itseni ulos enimmistä töistä leirin aikana, niin kaikkea pientä tietysti tuli vastaan. Jos jotain muuttaisin, niin en olisi missään tekemisissä leirijärjestelyjen kanssa, mutta hyvin meni näinkin.
Leiriä edeltävä viikko meni jännittäessä. Töissä meni ihan hyvin, vaikka keskittyminen ei ollutkaan ihan normaalilla tasolla. Tämän kuulemma huomasikin, mutta oli kuulemma ihan ymmärrettävää :)
Leirin alkuosa meni vähän ohi, ihan parhaalla mahdollisella tavalla ei pystynyt opetukseen keskittymään. Treenasin kuitenkin kaikki treenit ja se olikin parempi vaihtoehto kuin että olisi vaan yksinään jännittänyt tataminlaidalla tai jossain muualla. Varsinkin vyökoetta edeltävä treeni oli sen verran vauhdikas, että pahin jännitys hävisi ja vyökokeeseen pääsi, toki jännittyneenä, mutta vähän rennompana.
Varsinaisesta vyökokeesta en muista kovin paljon. Keskityin vain kuuntelemaan, mitä pitää tehdä ja tekemään sen. Pieniä virhekuulemisia ja muita pikkumokia tietysti sattui, mutta ei niin paljon, että olisi jäänyt harmittamaan. Sen muistan, että yokomenuchia tehtäessä jalat tuntui olevan ihan hyytelönä, mutta sekin meni sitten ohi kun ei kiinnittänyt liikaa huomiota.
Kokonaisuutena pidin siitä, että teimme kaikki kokeen yhtä aikaa. Samassa kokeessa oli siis kuusi suorittajaa, kolme 1. dania, kaksi 2. dania ja yksi 4. dania suorittamassa. Teimme perustekniikat yhtä aikaa, näin kukaan ei ehtinyt liikaa jäähtyä ja jäykistyä ennen omaa vuoroa. Jokaiselle vyöarvolle omat tekniikat, aseet jne. teimme sitten yksi kerrallaan ja siinä taas tuli varsinkin meille jälkipään suorittajille sopiva lepotauko.
Kokeen tuloksen jälkeen oli helpottunut, onnellinen ja jotenkin tyhjä olo. Tietysti siinä vaiheessa olin jo aika väsynytkin :) Kaiken kaikkiaan olin silloin ja olen nytkin suoritukseeni tyytyväinen. Täydellinen se ei ollut, mutta siihen voin olla hyvin tyytyväinen. Jollekin taisin sanoakin, että pitäähän sitä jäädä seuraavaan kokeeseen parannettavaakin. Vielä tällä tasolla.
Suoritusta oli mukava juhlistaa saunaillan merkeissä. Timo oli valinnut hyvää kuohuviiniä, ruoka oli hyvää, sauna viihtyisä ja seura erinomaista. Juhlintaan osallistui myös Tampereen Venetsialaiset ja Von Hertzen Brothersin tulimusikaali, jonka ilotulitteet siis näkyivät saunalle hienosti. (Joskus aiemmin leirin saunailtaa on juhlistanut Särkänniemen kauden päättäjäisten ilotulitus :))
Sunnuntain treeneissä tuore dan sitten saikin myös hieman erityishuomiota. Ja niissä pääsi taas nauttimaan treenaamisesta rennolla mielellä.
Tähän sopisi kuva vyökokeen jälkeisistä tunnelmista, mutta näköjään kukaan ei tullut ottaneeksi yhtään... :)
tiistai 21. elokuuta 2012
Aikidoelämää
Blogi on viime viikkoina jäänyt vähälle huomiolle. Syyskauden alku, leirin ja dankokeen lähestyminen ja yksi jos toinen asia on johtanut siihen, että jos en ole töissä tai treeneissä niin olen tietokoneella, en suinkaan huvikseni kirjoittelemassa vaan seuran hommia tekemässä :)
Vaikka päivät ovat olleet pitkiä ja välillä rankkojakin, olen kyllä nauttinut joka hetkestä. Normaaliin treenirytmiin pääseminen, uusien harjoittelijoiden kohtaaminen, kaikenlaiset järjestelyt, tulemiset ja menemiset saavat minut tuntemaan olevani kotona. Tekemässä juuri sitä, mitä haluan. Silloin eivät edes viime tippaan tai myöhäänkään jääneet hommat niin haittaa. Ja kaikki on kuitenkin saatu järjestymään.
Paljon on tapahtunut ja paljon haluaisin jakaa tännekin, mutta kiinnostuneet olkaa kärsivällisiä :) Niin paljon kuin kirjoittamisesta tykkäänkin, tätä teen silloin kun on aikaa.
Viikonloppua ja dankoetta odottaen sekä innolla että jännityksellä! Leirillä nähdään.
Vaikka päivät ovat olleet pitkiä ja välillä rankkojakin, olen kyllä nauttinut joka hetkestä. Normaaliin treenirytmiin pääseminen, uusien harjoittelijoiden kohtaaminen, kaikenlaiset järjestelyt, tulemiset ja menemiset saavat minut tuntemaan olevani kotona. Tekemässä juuri sitä, mitä haluan. Silloin eivät edes viime tippaan tai myöhäänkään jääneet hommat niin haittaa. Ja kaikki on kuitenkin saatu järjestymään.
Paljon on tapahtunut ja paljon haluaisin jakaa tännekin, mutta kiinnostuneet olkaa kärsivällisiä :) Niin paljon kuin kirjoittamisesta tykkäänkin, tätä teen silloin kun on aikaa.
Viikonloppua ja dankoetta odottaen sekä innolla että jännityksellä! Leirillä nähdään.
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Leirikesä
Tämä kesä on ollut varsinainen aikidokesä. Paitsi että olen treenannut ahkerasti omalla salilla, olemme myös leireilleet paljon. Ajattelin kirjoittaa näistä tänne myös itselle muistiin. Muistan sitten myöhemmin, että tällainenkin kesä on ollut ainakin kerran.
Kesän aloitti Endo-sensein kuuden päivän leiri Saksassa Heidenheimissä. Ensin oli viikonloppuleiri ja sen jälkeen danleiri maanantaista keskiviikkoon. Molemmat leirit olivat mahtavia. Oli mukava tavata vanhoja tuttuja Euroopasta ja saada myös uusia ja päästä treenaamaan paljon ja monien erilaisten ihmisten kanssa. Toisin kuin viime vuonna Hennefissä, jolloin oli kuumaa, kosteaa ja ukkosta, nyt ilma oli viileä ja kostea. Ongelma oli kuitenkin sama, että puvut eivät meinanneet millään kuivua. Olen näillä Euroopan leireillä yrittänyt katsella vähän paikallisia nähtävyyksiä. Tällä kertaa aika meni kyllä lähinnä treenaamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Leirin jälkeen siis pääsi virkeänä töihin.
Saksasta palattua oli pari työpäivää ja sitten jatkoimme Ariga-sensein leirille Vantaalle. Siellä olimme lauantaina ja sunnuntaina. Kahdeltakin päivältä tuli paljon ideoita, joita on tullut sovellettua loppukesänä. Erityisesti kyynärpään rentouttaminen on tuntunut toimivan monessa kohtaa. Toiveissa onkin, että pääsisin enemmänkin Ariga-sensein oppiin, mutta siitä enemmän toivottavasti myöhemmin.
Seuraavana viikonloppuna järjestimme oman leirin Tampereella ohjaajana Timo Kiviharju. Leiriä oli perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina oli sitten dankoenäytön vuoro. Leiri pidettiin Varalassa ja teemana olivat ukemit. Siellä on paljon pehmeämmät tatamit kuin Nääshallissa, joten koviakin ukemeita pystyi harjoittelemaan mukavasti. Niistä huolimatta sunnuntai-iltana tunsi tehneensä ukemia ja paljon. Oli kyllä mielenkiintoista lähestyä ukemia niin monelta eri kantilta ja erilaisilla harjoitteilla.
Juhannus pidettiin vapaata aikidosta. Meidän piti viettää kerrankin kaupunkijuhannus, mutta käytännössä ohjelma muodostui hyvin perinteiseksi saunoineen ja grillauksineen. Joka tapauksessa ilta oli onnistunut hyvässä seurassa ja viihtyisissä puitteissa.
Kesäkuun päätti meillekin jo perinteeksi muodostunut Blues-leiri Järvenpäässä. Tämä leiri tosin jäi minulla yhden harjoituksen mittaiseksi, sillä vietin lauantain siskoni kanssa kaupungilla. Meillä oli jo pitkään ollut suunnitteilla yhteinen shoppailupäivä Helsingissä ja tämä oli ainoa mahdollisuus, kun olimme molemmat kaupungissa. Ja vaikka tyngäksi jäänyt leiri vähän harmitti, niin oikeasti päivä oli ihana ja kauppojen kiertelyn lisäksi tuli parannettua maailmaa urakalla ja syötyä hyvää ruokaa.
Blues-leiriviikonloppu aloitti myös kesälomani. Loman ensimmäisen viikon vietimme Tervossa. Sieltä kävimme kolmena päivänä Kuopiossa, jossa Timo veti treenit Tenchikanin salilla. Normaaleiden harjoitusten lisäksi meillä oli kahdet tunnin asetreenit. Kuopiossa on aina ollut mukava vierailla ja nytkin meillä oli hieno treeniviikko yhdessä. Muuten viikkoon kuului normaalia vähemmän aikidoa, mutta lenkkeilyä sitäkin enemmän. Uusien paljasjalkakenkien sisäänajon merkeissä :)
Toisella lomaviikolla palasimme Tampereelle ja treenasimme pari päivää omalla salilla, kunnes oli aika suunnistaa kohti Hankoa ja Akarin kesäleiriä. Olimme nyt Hangossa toista kertaa ja leiri oli taas sekä paikan että treenin ja ilmapiirin kannalta loistava. Vaikka porukkaa oli paljon, tilaa harjoitella oli riittävästi ja neljän eri ohjaajan kautta harjoittelussa oli mukavasti erilaisia näkökulmia. Ekstraa oli se, että Jarkko veti asetreeneissä kumi-tachia, jotka ovat minulla vyökokeessa. Paitsi lisävinkkejä tekemiseen, sain kehuja tekemisestäni :), joten tästä oli mukava jatkaa harjoittelua omalla salilla. Hangon leirillä oli myös dangraduointi, jossa olin ukena 1. danin kokeessa ja sain kohtalaisen paineettoman kenraalin omaan kokeeseeni.
Hankoa seuraavana viikonloppuna lähdimme vielä Kuortaneelle Matti Joensuun leirille. Myös tämä leiri on myös kuulunut leiriohjelmaamme jo useampana kesänä. Leirin teemana oli rentous, joten leirikesä ikäänkuin päättyi samaan kuin mistä se alkoikin. Hyviä treenejä, hyviä keskusteluja, muistiinpanoja, päiväunia, hyvää ruokaa, sauna ja talviturkin heitto, niistä on hyvä leiri tehty.
Ja leirien ulkopuolella aika on mennyt enimmäkseen pyykinpesuun :)
Nyt vietän aikidovapaata viikkoa, aikidosalille meneminen on kielletty :) Hangon jälkeen alkoi tuntua siltä, että pari lepopäivää ei olisi pahitteeksi, joten sovimme, että Kuortaneen jälkeen pidän lepoviikon aikidosta. Lepoa on kyllä tullut pidettyä muustakin liikunnasta, olen vain venytellyt pari kertaa, mikä toisaalta on viime aikoina jäänyt muuten ihan liian vähälle. Lepo on omista tuntemuksista päätellen tullut tarpeeseen ja tehnyt hyvää. Tänään tuntui jo siltä, että tekisi mieli mennä treeneihin, mutta pysyin päätöksessä :) Aiempien kokemusten perusteella uskon, että tästä voi olla hyötyä vyökokeessakin. Olen kuitenkin ajatellut sitä niin paljon ja niin pitkään, että tauko antaa tilaa ja lepoa myös päälle. Tauot ovat minulla yleensä selkeyttäneet ajatuksia ja ongelmakohdat tekniikoissa selvinneet helpommin kuin jos niihin olisi keskittynyt koko ajan.
Ensi viikonloppu on siis vapaa, mutta sitten palaan takaisin normaaliin treenirytmin. Leirejäkin on edelleen tiedossa. Ensin on valittavana Kimusubin kesäleirin, qi gong leirin ja vapaan viikonlopun välillä, seuraavaksi vapaaviikinloppu, sitten kehonhallintaleiri ja lopulta syksyn päätapahtuma, Juhani-sensein leiri täällä Tampereella ja dangraduointi. Ja toki syksymmälläkin on leirejä vaikka millä mitalla, mutta niistä ei ole vielä juuri tehty aikatauluja. Eiköhän tuota ehdi myöhemminkin :)
Kesän aloitti Endo-sensein kuuden päivän leiri Saksassa Heidenheimissä. Ensin oli viikonloppuleiri ja sen jälkeen danleiri maanantaista keskiviikkoon. Molemmat leirit olivat mahtavia. Oli mukava tavata vanhoja tuttuja Euroopasta ja saada myös uusia ja päästä treenaamaan paljon ja monien erilaisten ihmisten kanssa. Toisin kuin viime vuonna Hennefissä, jolloin oli kuumaa, kosteaa ja ukkosta, nyt ilma oli viileä ja kostea. Ongelma oli kuitenkin sama, että puvut eivät meinanneet millään kuivua. Olen näillä Euroopan leireillä yrittänyt katsella vähän paikallisia nähtävyyksiä. Tällä kertaa aika meni kyllä lähinnä treenaamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Leirin jälkeen siis pääsi virkeänä töihin.
Saksasta palattua oli pari työpäivää ja sitten jatkoimme Ariga-sensein leirille Vantaalle. Siellä olimme lauantaina ja sunnuntaina. Kahdeltakin päivältä tuli paljon ideoita, joita on tullut sovellettua loppukesänä. Erityisesti kyynärpään rentouttaminen on tuntunut toimivan monessa kohtaa. Toiveissa onkin, että pääsisin enemmänkin Ariga-sensein oppiin, mutta siitä enemmän toivottavasti myöhemmin.
Seuraavana viikonloppuna järjestimme oman leirin Tampereella ohjaajana Timo Kiviharju. Leiriä oli perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina oli sitten dankoenäytön vuoro. Leiri pidettiin Varalassa ja teemana olivat ukemit. Siellä on paljon pehmeämmät tatamit kuin Nääshallissa, joten koviakin ukemeita pystyi harjoittelemaan mukavasti. Niistä huolimatta sunnuntai-iltana tunsi tehneensä ukemia ja paljon. Oli kyllä mielenkiintoista lähestyä ukemia niin monelta eri kantilta ja erilaisilla harjoitteilla.
Juhannus pidettiin vapaata aikidosta. Meidän piti viettää kerrankin kaupunkijuhannus, mutta käytännössä ohjelma muodostui hyvin perinteiseksi saunoineen ja grillauksineen. Joka tapauksessa ilta oli onnistunut hyvässä seurassa ja viihtyisissä puitteissa.
Kesäkuun päätti meillekin jo perinteeksi muodostunut Blues-leiri Järvenpäässä. Tämä leiri tosin jäi minulla yhden harjoituksen mittaiseksi, sillä vietin lauantain siskoni kanssa kaupungilla. Meillä oli jo pitkään ollut suunnitteilla yhteinen shoppailupäivä Helsingissä ja tämä oli ainoa mahdollisuus, kun olimme molemmat kaupungissa. Ja vaikka tyngäksi jäänyt leiri vähän harmitti, niin oikeasti päivä oli ihana ja kauppojen kiertelyn lisäksi tuli parannettua maailmaa urakalla ja syötyä hyvää ruokaa.
Blues-leiriviikonloppu aloitti myös kesälomani. Loman ensimmäisen viikon vietimme Tervossa. Sieltä kävimme kolmena päivänä Kuopiossa, jossa Timo veti treenit Tenchikanin salilla. Normaaleiden harjoitusten lisäksi meillä oli kahdet tunnin asetreenit. Kuopiossa on aina ollut mukava vierailla ja nytkin meillä oli hieno treeniviikko yhdessä. Muuten viikkoon kuului normaalia vähemmän aikidoa, mutta lenkkeilyä sitäkin enemmän. Uusien paljasjalkakenkien sisäänajon merkeissä :)
Toisella lomaviikolla palasimme Tampereelle ja treenasimme pari päivää omalla salilla, kunnes oli aika suunnistaa kohti Hankoa ja Akarin kesäleiriä. Olimme nyt Hangossa toista kertaa ja leiri oli taas sekä paikan että treenin ja ilmapiirin kannalta loistava. Vaikka porukkaa oli paljon, tilaa harjoitella oli riittävästi ja neljän eri ohjaajan kautta harjoittelussa oli mukavasti erilaisia näkökulmia. Ekstraa oli se, että Jarkko veti asetreeneissä kumi-tachia, jotka ovat minulla vyökokeessa. Paitsi lisävinkkejä tekemiseen, sain kehuja tekemisestäni :), joten tästä oli mukava jatkaa harjoittelua omalla salilla. Hangon leirillä oli myös dangraduointi, jossa olin ukena 1. danin kokeessa ja sain kohtalaisen paineettoman kenraalin omaan kokeeseeni.
Hankoa seuraavana viikonloppuna lähdimme vielä Kuortaneelle Matti Joensuun leirille. Myös tämä leiri on myös kuulunut leiriohjelmaamme jo useampana kesänä. Leirin teemana oli rentous, joten leirikesä ikäänkuin päättyi samaan kuin mistä se alkoikin. Hyviä treenejä, hyviä keskusteluja, muistiinpanoja, päiväunia, hyvää ruokaa, sauna ja talviturkin heitto, niistä on hyvä leiri tehty.
Ja leirien ulkopuolella aika on mennyt enimmäkseen pyykinpesuun :)
Nyt vietän aikidovapaata viikkoa, aikidosalille meneminen on kielletty :) Hangon jälkeen alkoi tuntua siltä, että pari lepopäivää ei olisi pahitteeksi, joten sovimme, että Kuortaneen jälkeen pidän lepoviikon aikidosta. Lepoa on kyllä tullut pidettyä muustakin liikunnasta, olen vain venytellyt pari kertaa, mikä toisaalta on viime aikoina jäänyt muuten ihan liian vähälle. Lepo on omista tuntemuksista päätellen tullut tarpeeseen ja tehnyt hyvää. Tänään tuntui jo siltä, että tekisi mieli mennä treeneihin, mutta pysyin päätöksessä :) Aiempien kokemusten perusteella uskon, että tästä voi olla hyötyä vyökokeessakin. Olen kuitenkin ajatellut sitä niin paljon ja niin pitkään, että tauko antaa tilaa ja lepoa myös päälle. Tauot ovat minulla yleensä selkeyttäneet ajatuksia ja ongelmakohdat tekniikoissa selvinneet helpommin kuin jos niihin olisi keskittynyt koko ajan.
Ensi viikonloppu on siis vapaa, mutta sitten palaan takaisin normaaliin treenirytmin. Leirejäkin on edelleen tiedossa. Ensin on valittavana Kimusubin kesäleirin, qi gong leirin ja vapaan viikonlopun välillä, seuraavaksi vapaaviikinloppu, sitten kehonhallintaleiri ja lopulta syksyn päätapahtuma, Juhani-sensein leiri täällä Tampereella ja dangraduointi. Ja toki syksymmälläkin on leirejä vaikka millä mitalla, mutta niistä ei ole vielä juuri tehty aikatauluja. Eiköhän tuota ehdi myöhemminkin :)
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Miksi aikido?
Aloitin aikidon vuonna 2004 Tampereella. Olin vuotta aikaisemmin aloittanut opinnot TTY:llä ja siinä vaiheessa opiskelu oli jo sen verran tuttua, että aloin ajatella uusia harrastusmahdollisuuksia. Vaihtoehdoiksi valikoituivat aikido ja pilates. Pohjimmiltaan siinä vaiheessa valitsin aikidon, koska pilateksen kurssit olivat jo täynnä :)
Aikidosta olin kyllä kiinnostunut jo vuosia aikaisemmin. Olin noin 15-vuotiaana karateen perustuvalla itsepuolustuskurssilla. Sen tyylisestä harjoittelusta en ihan hirveästi innostunut, sisältö taisi olla lähinnä lyöntejä, potkuja, otteista irrottautumista ja lihaskuntoa. Kiinnostuin kuitenkin ajatuksesta ja aloin etsiä tietoa eri budolajeista. Aikido nousi jo silloin ykkösvaihtoehdoksi. Silloin minulla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta aloittaa, mutta ajatus jäi selvästi hautumaan.
Alun perin aikidossa minuun vetosivat kilpailemattomuus ja väkivallattomuus, jotka ovat edelleen minulle tärkeitä ominaisuuksia. En hakenut puhdasta itsepuolustuslajia vaan ehkä enemmän taitolajia tai lajia, jossa on laajemmat mahdollisuudet kehittää itseään. Varmasti muissakin lajeissa on tällaiset puolensa, mutta aikidossa nämä piirteet tuntuivat tulevan parhaiten esille.
Peruskurssin jälkeen minut saatiin heti houkuteltua leireille, millä uskon olleen suuri merkitys siinä, että totesin aikidon olevan minun lajini ja kiinnostus säilyi harrastuksen alkuvaiheessa. 6. ja 5. kyun välillä oli pitkä tauko, mutta sen jälkeen olen suorittanut vyökokeita varsin säännöllisesti. Aluksi tärkeimpänä motivoivana tekijänä minulla olikin vyökokeiden suorittaminen ja sitä kautta taitojen kehittäminen. Kun sitten muutaman harjoitusvuoden jälkeen pääsin mukaan vetäjätoimintaan, motivoivia tekijöitä tuli lisää. Tässä vaiheessa aikido alkoi muuttua harrastuksesta elämäntavaksi.
Nykyään minua motivoi edelleen se, että haluan oppia mahdollisimman hyväksi aikidossa. Vyöarvot sinänsä eivät ole itseisarvo, mutta pidän niitä ja niiden suorittamista edelleen erittäin tärkeänä. Kun aikidossa ei kilpailla, vyökokeilla on helppo löytää harjoitteluun tavoitteellisuutta. Ja kun aikidossa kerran on vyökoejärjestelmä, minusta on tärkeää olla siinä mukana. Vyökokeiden myötä harjoittelussa tulee myös pidettyä intensiivijaksoja, joissa keskittyy perustekniikaan ja kuhunkin vyöarvoon kuuluviin erityisosa-alueisiin paljon enemmän kuin muuten tulisi tehtyä.
Toinen motivoiva tekijä on harjoitusten ohjaaminen. Vetäjänä toimiminen avasi aivan uuden näkökulman aikidoon. Enää ei riittänyt se, että yritti itse ymmärtää opetusta ja tehdä sen mukaan vaan joutui ja pääsi itse miettimään, miten asiat pitää esittää, että myös toiset ymmärtävät ja oppivat. Ja vaikka haluaisin muutenkin oppia tekniikoita mahdollisimman monipuolisesti, erityisen tärkeää se on ohjaamisen kannalta. Eri ihmiset oppivat niin eri tavoilla, että on tärkeää olla mahdollisimman monipuolinen työkalupakki siitä, miten tekniikat ja tärkeät asiat voidaan esittää ja tehdä.
Leirit ovat minulle tärkeä osa aikidoa. Perusoppiminen ja treenaaminen tapahtuu omalla salilla, oman opettajan opetuksessa, mutta nimenomaan leireillä harjoitteluun saa mausteita, uusia ideoita ja näkökulmia. Niitä voi sitten omalla salilla muistella, harjoitella ja viedä eteenpäin. Puhumattakaan siitä, että leireillä pääsee treenaamaan erilaisten ja useampien ihmisten kanssa kuin kotisalilla. Tekniikkaa joutuu miettimään ihan uudella tavalla, kun pari ei olekaan tuttu eikä tiedä etukäteen, miten hän hyökkää, liikkuu ja toimii. Lisäksi myös tatamin ulkopuolella pääsee jakamaan kokemuksia. Tätähän kannattaa tehdä myös omalla salilla mutta vaihtelu virkistää :)
Ammattilaisuushaaveen ja -tavoitteen myötä aikidoni on saanut taas uuden ulottuvuuden. En osaa sitä määritellä vielä tarkemmin, mutta se liittyy omaan harjoitteluun, ohjaamiseen, seuratoimintaan, näkökulmiin, asenteeseen, ihan kaikkeen tekemiseen. Ja näiden lisäksi on tullut itse aikidon ajatteleminen, lajina, harrastuksena, liikuntana, elämäntapana, ammattina. Tähän palaan varmasti useammankin kerran myöhemmin, kun ajatukset kypsyvät. Elämäntapa on kehittymässä ammatiksi.
Aikidon kehittyminen minulle näin tärkeäksi on siis ollut varsin monipolvinen ja kokonaisvaltainen prosessi, joka jatkuu edelleen. Paljon on vielä oppimista ja kehittymistä kaikilla osa-alueilla. Meneillään on elämänmittainen prosessi.
Aikidosta olin kyllä kiinnostunut jo vuosia aikaisemmin. Olin noin 15-vuotiaana karateen perustuvalla itsepuolustuskurssilla. Sen tyylisestä harjoittelusta en ihan hirveästi innostunut, sisältö taisi olla lähinnä lyöntejä, potkuja, otteista irrottautumista ja lihaskuntoa. Kiinnostuin kuitenkin ajatuksesta ja aloin etsiä tietoa eri budolajeista. Aikido nousi jo silloin ykkösvaihtoehdoksi. Silloin minulla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta aloittaa, mutta ajatus jäi selvästi hautumaan.
Alun perin aikidossa minuun vetosivat kilpailemattomuus ja väkivallattomuus, jotka ovat edelleen minulle tärkeitä ominaisuuksia. En hakenut puhdasta itsepuolustuslajia vaan ehkä enemmän taitolajia tai lajia, jossa on laajemmat mahdollisuudet kehittää itseään. Varmasti muissakin lajeissa on tällaiset puolensa, mutta aikidossa nämä piirteet tuntuivat tulevan parhaiten esille.
Peruskurssin jälkeen minut saatiin heti houkuteltua leireille, millä uskon olleen suuri merkitys siinä, että totesin aikidon olevan minun lajini ja kiinnostus säilyi harrastuksen alkuvaiheessa. 6. ja 5. kyun välillä oli pitkä tauko, mutta sen jälkeen olen suorittanut vyökokeita varsin säännöllisesti. Aluksi tärkeimpänä motivoivana tekijänä minulla olikin vyökokeiden suorittaminen ja sitä kautta taitojen kehittäminen. Kun sitten muutaman harjoitusvuoden jälkeen pääsin mukaan vetäjätoimintaan, motivoivia tekijöitä tuli lisää. Tässä vaiheessa aikido alkoi muuttua harrastuksesta elämäntavaksi.
Nykyään minua motivoi edelleen se, että haluan oppia mahdollisimman hyväksi aikidossa. Vyöarvot sinänsä eivät ole itseisarvo, mutta pidän niitä ja niiden suorittamista edelleen erittäin tärkeänä. Kun aikidossa ei kilpailla, vyökokeilla on helppo löytää harjoitteluun tavoitteellisuutta. Ja kun aikidossa kerran on vyökoejärjestelmä, minusta on tärkeää olla siinä mukana. Vyökokeiden myötä harjoittelussa tulee myös pidettyä intensiivijaksoja, joissa keskittyy perustekniikaan ja kuhunkin vyöarvoon kuuluviin erityisosa-alueisiin paljon enemmän kuin muuten tulisi tehtyä.
Toinen motivoiva tekijä on harjoitusten ohjaaminen. Vetäjänä toimiminen avasi aivan uuden näkökulman aikidoon. Enää ei riittänyt se, että yritti itse ymmärtää opetusta ja tehdä sen mukaan vaan joutui ja pääsi itse miettimään, miten asiat pitää esittää, että myös toiset ymmärtävät ja oppivat. Ja vaikka haluaisin muutenkin oppia tekniikoita mahdollisimman monipuolisesti, erityisen tärkeää se on ohjaamisen kannalta. Eri ihmiset oppivat niin eri tavoilla, että on tärkeää olla mahdollisimman monipuolinen työkalupakki siitä, miten tekniikat ja tärkeät asiat voidaan esittää ja tehdä.
Leirit ovat minulle tärkeä osa aikidoa. Perusoppiminen ja treenaaminen tapahtuu omalla salilla, oman opettajan opetuksessa, mutta nimenomaan leireillä harjoitteluun saa mausteita, uusia ideoita ja näkökulmia. Niitä voi sitten omalla salilla muistella, harjoitella ja viedä eteenpäin. Puhumattakaan siitä, että leireillä pääsee treenaamaan erilaisten ja useampien ihmisten kanssa kuin kotisalilla. Tekniikkaa joutuu miettimään ihan uudella tavalla, kun pari ei olekaan tuttu eikä tiedä etukäteen, miten hän hyökkää, liikkuu ja toimii. Lisäksi myös tatamin ulkopuolella pääsee jakamaan kokemuksia. Tätähän kannattaa tehdä myös omalla salilla mutta vaihtelu virkistää :)
Ammattilaisuushaaveen ja -tavoitteen myötä aikidoni on saanut taas uuden ulottuvuuden. En osaa sitä määritellä vielä tarkemmin, mutta se liittyy omaan harjoitteluun, ohjaamiseen, seuratoimintaan, näkökulmiin, asenteeseen, ihan kaikkeen tekemiseen. Ja näiden lisäksi on tullut itse aikidon ajatteleminen, lajina, harrastuksena, liikuntana, elämäntapana, ammattina. Tähän palaan varmasti useammankin kerran myöhemmin, kun ajatukset kypsyvät. Elämäntapa on kehittymässä ammatiksi.
Aikidon kehittyminen minulle näin tärkeäksi on siis ollut varsin monipolvinen ja kokonaisvaltainen prosessi, joka jatkuu edelleen. Paljon on vielä oppimista ja kehittymistä kaikilla osa-alueilla. Meneillään on elämänmittainen prosessi.
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Dankokeeseen valmistautuminen
Olen siis menossa 2. danin kokeeseen elokuussa Tampereella. Valmistautuminen kokeeseen alkoi noin vuosi sitten. Katsoimme yhdessä opettajani kanssa, että jos pystyn jatkamaan treenaamista samalla intensiteetillä ja tavalla kuin siihen asti, voin mennä kokeeseen kun aika tulee täyteen.
Valmistautuminen alkoi tavoitekoepäivän asettamisella. Alunperin minun oli tarkoitus mennä kokeeseen pääsiäisenä. Loppuvuonna alkanut uusi työ vei kuitenkin voimia ja aikaa, joten totesin etten pysty viemään eteenpäin kahta näin vaativaa prosessia samaan aikaan. Tavoite siis siirtyi elokuuhun, näin uuden työn oppiminen ja kokeen onnistunut suorittaminen ovat tuntuneet mahdollisilta. Ja nyt taaksepäin katsoen ratkaisu oli onnistunut.
Aluksi valmistautuminen oli sitä, että normaaliharjoituksissa keskityin enemmän perustekniikkaan, siihen miten tekniikat eri hyökkäysmuodoista tehdään. Ja tietysti erityisvaatimuksiin. Ukevalinnat tulivat ajankohtaisiksi alkutalvesta 2011, samat kaksi ukea ovat kulkeneet koko matkan mukana, kolmas vaihtui matkan varrella ja näyttöön mennessä mukaan tuli myös varauke. Harjoiteltua on tullut myös muiden seuralaisten kanssa aina sopivan tilaisuuden tullen.
Seurassamme on talvikausina dankoeharjoitus perjantaisin ja vuoden ympäri vyökoeharjoitus keskiviikkoisin. Näitä olen käyttänyt hyväksi paljon. Dankoeharjoituksessa olen päässyt harjoittelemaan myös muualta tulleiden vierailijoiden kanssa ja keskittymään tekemisen sisältöihin. Vyökoeharjoituksissa olen taas hionut tekniikkaa lähinnä omien ukejen, mutta myös muiden paikalla olijoiden kanssa. Nämä harjoitukset ovat olleet hyödyllisiä, sillä niissä saa harjoitella haluamiaan asioita, mutta paikalla on aina vetäjä, jolta voi tarvittaesa kysyä neuvoa.
Tämän vuoden puolella yksi painopiste on ollut asetekniikka, suoritan aseissa ykkösvaihtoehdon eli kumi-jot ja -tachit. Meillä aseita ei harjoitella normaalisti kovin paljon, mutta vetäjien toivotaan ja odotetaan osaavan myös aseiden perustekniikat. Näitäkin muistin kyllä joskus tehneeni, mutta kunnollista muistikuvaa ei ollut. Aseharjoittelu siis alkoi muodon hahmottamisella ja muistiin palauttamisella, jonka jälkeen sisältöäkin on tullut. Nyt kesällä vyökoeharjoituksessa on käynyt vähemmän porukkaa, joten välillä olemme saaneet suorastaan yksityisopetusta myös asetekniikassa.
Viikkoa ennen juhannusta minulla oli dan-koenäyttö. Seurassamme on tapana, että suosituksen saadakseen on suoritettava näyttö. Näyttöä voi ajatella myös kenraalina tai tsekkaustilaisuutena viimeistelyä varten. Näyttö on kuin graduointitilaisuus, virallisen kaavan mukaan, mutta epävirallisesti. Siinä saa aikaan kokeessa muodostuvan jännityksen ja paineen, ilman pelkoa hylkäämisestä. Tietysti jos oikein huonosti menee, kokeen suoritus siirtyy :) Ja näyttöön osallistumisellekin on omat edellytyksensä, mutta niitä voisin pohtia myöhemmin erikseen.
Näyttö oli onnistunut. Reilun tunnin puristuksessa tuli kyllä selväksi, mitkä ovat tekemisen vahvat ja heikot kohdat. Helpottavaa oli, että vaikka kehittävää löytyi ihan riittävästi, niin suurin osa osa-alueista oli jo hyvässä kunnossa ja niille riittää normaali ylläpitoharjoittelu. Eniten pitää kiinnittää vielä huomiota liikkumiseen yleensä, muutamiin tekniikoihin, taninzudoriin ja aseisiin. Pientä jännitystä on jo ilmassa, mutta toisaalta näytön perusteella myös luottamus omaan osaamiseen on vahvistunut.
Kesä on vähän haastavaa aikaa tällaiseen harjoitteluun itse kunkin lomien takia. Siitä huolimatta salilta on aina löytynyt harjoittelukaveri. Ja ensi viikolla tulee vielä yksi kenraaliharjoitus omaa koetta varten, kun olen Hangossa ukena 1. danin kokeessa.
Tässä lyhyesti vuoden tapahtumat, vielä puolitoista kuukautta jäljellä :)
Valmistautuminen alkoi tavoitekoepäivän asettamisella. Alunperin minun oli tarkoitus mennä kokeeseen pääsiäisenä. Loppuvuonna alkanut uusi työ vei kuitenkin voimia ja aikaa, joten totesin etten pysty viemään eteenpäin kahta näin vaativaa prosessia samaan aikaan. Tavoite siis siirtyi elokuuhun, näin uuden työn oppiminen ja kokeen onnistunut suorittaminen ovat tuntuneet mahdollisilta. Ja nyt taaksepäin katsoen ratkaisu oli onnistunut.
Aluksi valmistautuminen oli sitä, että normaaliharjoituksissa keskityin enemmän perustekniikkaan, siihen miten tekniikat eri hyökkäysmuodoista tehdään. Ja tietysti erityisvaatimuksiin. Ukevalinnat tulivat ajankohtaisiksi alkutalvesta 2011, samat kaksi ukea ovat kulkeneet koko matkan mukana, kolmas vaihtui matkan varrella ja näyttöön mennessä mukaan tuli myös varauke. Harjoiteltua on tullut myös muiden seuralaisten kanssa aina sopivan tilaisuuden tullen.
Seurassamme on talvikausina dankoeharjoitus perjantaisin ja vuoden ympäri vyökoeharjoitus keskiviikkoisin. Näitä olen käyttänyt hyväksi paljon. Dankoeharjoituksessa olen päässyt harjoittelemaan myös muualta tulleiden vierailijoiden kanssa ja keskittymään tekemisen sisältöihin. Vyökoeharjoituksissa olen taas hionut tekniikkaa lähinnä omien ukejen, mutta myös muiden paikalla olijoiden kanssa. Nämä harjoitukset ovat olleet hyödyllisiä, sillä niissä saa harjoitella haluamiaan asioita, mutta paikalla on aina vetäjä, jolta voi tarvittaesa kysyä neuvoa.
Tämän vuoden puolella yksi painopiste on ollut asetekniikka, suoritan aseissa ykkösvaihtoehdon eli kumi-jot ja -tachit. Meillä aseita ei harjoitella normaalisti kovin paljon, mutta vetäjien toivotaan ja odotetaan osaavan myös aseiden perustekniikat. Näitäkin muistin kyllä joskus tehneeni, mutta kunnollista muistikuvaa ei ollut. Aseharjoittelu siis alkoi muodon hahmottamisella ja muistiin palauttamisella, jonka jälkeen sisältöäkin on tullut. Nyt kesällä vyökoeharjoituksessa on käynyt vähemmän porukkaa, joten välillä olemme saaneet suorastaan yksityisopetusta myös asetekniikassa.
Viikkoa ennen juhannusta minulla oli dan-koenäyttö. Seurassamme on tapana, että suosituksen saadakseen on suoritettava näyttö. Näyttöä voi ajatella myös kenraalina tai tsekkaustilaisuutena viimeistelyä varten. Näyttö on kuin graduointitilaisuus, virallisen kaavan mukaan, mutta epävirallisesti. Siinä saa aikaan kokeessa muodostuvan jännityksen ja paineen, ilman pelkoa hylkäämisestä. Tietysti jos oikein huonosti menee, kokeen suoritus siirtyy :) Ja näyttöön osallistumisellekin on omat edellytyksensä, mutta niitä voisin pohtia myöhemmin erikseen.
Näyttö oli onnistunut. Reilun tunnin puristuksessa tuli kyllä selväksi, mitkä ovat tekemisen vahvat ja heikot kohdat. Helpottavaa oli, että vaikka kehittävää löytyi ihan riittävästi, niin suurin osa osa-alueista oli jo hyvässä kunnossa ja niille riittää normaali ylläpitoharjoittelu. Eniten pitää kiinnittää vielä huomiota liikkumiseen yleensä, muutamiin tekniikoihin, taninzudoriin ja aseisiin. Pientä jännitystä on jo ilmassa, mutta toisaalta näytön perusteella myös luottamus omaan osaamiseen on vahvistunut.
Kesä on vähän haastavaa aikaa tällaiseen harjoitteluun itse kunkin lomien takia. Siitä huolimatta salilta on aina löytynyt harjoittelukaveri. Ja ensi viikolla tulee vielä yksi kenraaliharjoitus omaa koetta varten, kun olen Hangossa ukena 1. danin kokeessa.
Tässä lyhyesti vuoden tapahtumat, vielä puolitoista kuukautta jäljellä :)
torstai 5. heinäkuuta 2012
Liikunnan suhteen elämässäni on ollut erilaisia aktiivisuuskausia. Viimeiset kahdeksan vuotta ovat ensin opiskelun ja sittemmin työn ohella kuluneet hyvin tiukasti liikunnan ja erityisesti aikidon parissa. Ensin ihan harrastuksena, mutta hyvin pian liikunta muodostui elämäntavaksi. Ja nykyään huomaa suunnittelevansa kaiken aikidon ehdoilla ja se tuntuu kuuluvan asiaan.
Parin vuoden ajan olen yhä enemmän haaveíllut aikidoammattilaisuudesta ja liikunnasta ammattina. Olen koulutukseltani diplomi-insinööri ja koulutustani vastaavassa työssä. Välillä tuntuu, että tällaiset suunnitelmat ovat koulutuksen hukkaan heittämistä, varsinkin kun viihdyn nykyisessä työssäni ja välillä haaveilen tälläkin puolella etenemisestä. Mutta useimmiten liikunta-ala kiehtoo enemmän ja tuntuu siltä, mitä voisin isona oikeasti haluta tehdä. Ammattilaisuuden aika ei kuitenkaan ole nyt, ei ensi vuonna, eikä varmasti vielä seuraavanakaan, mutta se on tavoite ja valmistautumisen siihen olen aloittanut. Aika näyttää, miten unelmat ja tulevaisuus muotoutuvat.
Olen jonkin aikaa suunnitellut myös tämän blogin perustamista. Minulla oli jonkinlainen halu paitsi avata ajatuksia itselleni kirjoittamalla, myös jakaa nämä ajatukset muiden, mahdollisesti kiinnostuneiden kanssa. Lopullinen kipinä blogin perustamiselle läytyi, kun Heidi aloitti oman bloginsa. Oli hienoa huomata, että löytyy joku muukin, joka miettii samoja asioita kuin minä. Tuntui myös mukavalta ajatukselta kokeilla minulle uudenlaista vuorovaikutusta. Kirjoitamme varmaan osin samoista asioista ja osin omistamme, samoista ja eri näkökulmista. Mutta odotan kyllä mielenkiinnolla tätä keskustelua.
Ammattilaisuushaaveiden lisäksi kirjoitan täällä muista liikuntakokemuksistani niin aikidon kuin muidenkin lajien parissa. Ja varmaan myös muista kokemuksista ja tapahtumista. Näin aluksi varmaan aloitan dan-kokeeseen valmistautumisesta. Olen menossa elokuussa 2. danin kokeeseen ja kun kerroin suunnittelevani tätä blogia, minulle tuli toive avata kokeeseen valmistautumistani. Ajatus tuntui hyvältä siinäkin mielessä, että on mukava saada myös itselle muistiin, miten on valmistautunut ja mitä kaikkea valmistautumiseen on liittynyt.
Tässä se siis on, alku blogille ja unelmien toteuttamiselle!
Parin vuoden ajan olen yhä enemmän haaveíllut aikidoammattilaisuudesta ja liikunnasta ammattina. Olen koulutukseltani diplomi-insinööri ja koulutustani vastaavassa työssä. Välillä tuntuu, että tällaiset suunnitelmat ovat koulutuksen hukkaan heittämistä, varsinkin kun viihdyn nykyisessä työssäni ja välillä haaveilen tälläkin puolella etenemisestä. Mutta useimmiten liikunta-ala kiehtoo enemmän ja tuntuu siltä, mitä voisin isona oikeasti haluta tehdä. Ammattilaisuuden aika ei kuitenkaan ole nyt, ei ensi vuonna, eikä varmasti vielä seuraavanakaan, mutta se on tavoite ja valmistautumisen siihen olen aloittanut. Aika näyttää, miten unelmat ja tulevaisuus muotoutuvat.
Olen jonkin aikaa suunnitellut myös tämän blogin perustamista. Minulla oli jonkinlainen halu paitsi avata ajatuksia itselleni kirjoittamalla, myös jakaa nämä ajatukset muiden, mahdollisesti kiinnostuneiden kanssa. Lopullinen kipinä blogin perustamiselle läytyi, kun Heidi aloitti oman bloginsa. Oli hienoa huomata, että löytyy joku muukin, joka miettii samoja asioita kuin minä. Tuntui myös mukavalta ajatukselta kokeilla minulle uudenlaista vuorovaikutusta. Kirjoitamme varmaan osin samoista asioista ja osin omistamme, samoista ja eri näkökulmista. Mutta odotan kyllä mielenkiinnolla tätä keskustelua.
Ammattilaisuushaaveiden lisäksi kirjoitan täällä muista liikuntakokemuksistani niin aikidon kuin muidenkin lajien parissa. Ja varmaan myös muista kokemuksista ja tapahtumista. Näin aluksi varmaan aloitan dan-kokeeseen valmistautumisesta. Olen menossa elokuussa 2. danin kokeeseen ja kun kerroin suunnittelevani tätä blogia, minulle tuli toive avata kokeeseen valmistautumistani. Ajatus tuntui hyvältä siinäkin mielessä, että on mukava saada myös itselle muistiin, miten on valmistautunut ja mitä kaikkea valmistautumiseen on liittynyt.
Tässä se siis on, alku blogille ja unelmien toteuttamiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)