Kohti Japania

Nyt tämä blogi muuttuu kuukauden ajaksi matkablogiksi (koska en ehtinyt/viitsinyt tehdä uutta) :) Kuvat ovat tässä postauksessa viime reissulta, vuodelta 2010.

Huomenna siis lähtee lento kohti Japania, jossa vietän kuukauden aikidoa harjoitellen, dojolla töitä tehden ja paikalliseen kulttuuriin tutustuen. Matkalaukku on pakattu, tosin jotain pientä sinne varmaan vielä kulkeutuu illan aikana, kun jotain tärkeää muistuu mieleen. Aika hyvin sain kaiken mahtumaan ja tilaa jäi vielä tuliaisillekin.

Saku, 2010

Viime viikot töissä olivat sen verran kiireisiä, että matkaa ei liiemmälti tullut jännitettyä. Mutta nyt viikonloppuna, kun pääsi keskittymään vain siihen, pieni jännityskin on löytynyt. Olen menossa Japaniin toista kertaa, joten ihan uusi juttu tämä ei ole, mutta viimeksi oltiin lyhemmän aikaa, yhdessä ja enimmäkseen turisteina. Nyt Timo lähtee takaisin samalla kuin suurin osa muista suomalaisista ja muutenkin matkan ohjelma on erilainen. Mieliala on silti erinomainen. Tätä matkaa on odotettu ja on kieltämättä mukava ajatella kuukautta ihan irti töistä ja muista normaaleista kuvioista.

Laitan tähän listaa tärkeimmistä mukaan lähtevistä tavaroista itselle muistiin (toiveikkaana tulevaisuutta varten) ja jos muitakin kiinnostaa:

- hakama + vyö
- aikidopuvut (2 takkia ja 3 housut)
- treenialusvaatteet + tossut + pyyhkeet
- takki
- fleece + pitkähihainen pusero
- farkut, pellavahousut ja collegehousut
- t-paitoja ja toppeja n. viikoksi
- alusvaatteita ja sukkia n. viikoksi
- pipo, lapaset, huivit ja kämmekkäät sekä hattu
- villasukat
- kävelykengät + barefootkengät
- uimapuku
- käsipyyhkeet
- pesuaineet ja välineet ym.
- teippiä, laastaria ja lääkkeet (se normaali treenieapakkaus muutamilla lisillä)
- silmälasit x 2 + aurinkolasit + piilolinssit (kertalinssejä)
- iPad, kännykkä ja kamera latureineen ja lisätarvikkeineen
- passi ja aikidopassi
- muistiinpanovihko
- lukemista iPadilla
- lankaa ja puikot (lisääntynevät matkalla)
- jonglöörauspallot (jos kerrankin olisi aikaa harjoituksille)
- salmiakkia ja muutama pikapuuropussi hätävaraksi
- käteistä noin 1400 € edestä + Visa

Laukkuina on matkalaukku ja käsimatkatavarana treenikassi sekä mukana pienempi käsilaukku.

Hyvältä näyttää, saa nähdä, miten uni tulee ensi yönä. Viime yönä ei oikein meinannut nukuttaa :)

Ilta Saku-dojolla, 2010

Hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä, niin hyvä, että haluan jakaa sen tännekin. Ja sitten kun on niitä huonompia päiviä, niin on kirjallista todistusaineistoa siitä, että on niitä muitakin päiviä.

Aamu ei alkanut ihan täydellisesti, sillä en edelleenkään jaksanut herätä ajoissa, että olisin ehtinyt lenkille. Mutta melko virkeänä kuitenkin heräsin. Kesäaikaan alkaa siis vähitellen tottua :) Ehdin tehdä eväät ja laittaa hiukset ja siinä onnituin vaihteeksi hyvin. Sain päivän mittaan kehujakin. Tämä ei ole itsestäänselvyys vaan useimmiten saan päättää, että hiukset ovat hyvin noin kuin ne haluavat olla.

Töissä meni mukavasti. Pari pitempään epämääräisessä selvitystilassa ollutta projektia nytkähti eteenpäin, mistä on hyvä jatkaa huomenna. Ja se tietää hyvää myös toukokuun lomaa ajatellen, ei tarvitse ainakaan niitä murehtia.

Töistä syöksyin junnutreeneihin, missä pidin vyökokeen. Suorittava ryhmä oli lopulta yllättävänkin iso ja suorituksiin voi ohjaajana olla ihan tyytyväinen. Treeneistä syöksyin lääkäriin, joulukuisen suonikohjuhoidon kontrolliin. Ja toipuminen on edennyt erinomaisesti, vaikka visuaalisesti toipuminen onkin kuulemma ollut normaalia hitaampaa. Olen siis tyytyväinen ja rauhallisin mielin jatkossakin :)

Lääkärin jälkeen en enää jaksanut palata treeneihin vaan testasin Koskikeskuksessa Yugi-baarin. Eli semmoisen, jossa saa koota eri makuisista jugurttipehmiksistä ja lisukkeista oman annoksen. Ja taidan kyllä mennä toistekin. Ennen tuolla oli kantapaikkani SpiceIcen jäätelöbaari, mutta sen lopettamisen jälkeen olen hakenut uutta. Nyt taisi löytyä!

Kotimatkalla kävin kaupassa ja löysin kolmea! uutta siiderimakua, jotka oli pakko ottaa testiin. En minä noita kerralla juo enkä yleensä kaikista pidäkään, mutta pakko on kokeilla. Välillä löytyy uusiakin suosikkeja. Kaupan pihalla nuori mies meinasi ensin mennä ohi, mutta palasi kysymään käyttökokemuksia pyöräni lukosta, jollaista oli itselleenkin harkinnut. Pieni kohtaaminen, mutta siitä tuli hyvälle tuulelle. Loppu matkasta hymyilimme koiranulkoiluttajarouvan kanssa toisillemme, kun väistin koiraansa, joka oli selvästi päättänyt, että tässä keskellä risteystä on juuri sopiva paikka jäädä nauttimaan maisemista.

Päivän kruunasi kotona odottava kirje, joka kertoi, että pääsin läpi pari viikkoa sitten suorittamastani pätevyystentistä. Eli muutokset työtehtävissä ovat kesemällä tiedossa. Piristävä muutos tämäkin. Ja kun sain vielä siivottua sähköpostin, kirjoitettua tämän tekstin ja Timokin tuli kotiin, voin vain taputella itseäni selkään ja sanoa, että olet sinä vain aika hyvä ja onnellinen tyyppi :)

 

http://www.jugi.fi/jugi/?maku=tummasuklaa

Mietteitä valmennuksesta

Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt useita valmentajakoulutuksia ja varsinkin Timon kanssa on mietitty paljon nykyvalmentamista ja sen mahdollisuuksia aikidossa. Erityisen mielenkiintoinen on ollut valmentajan ammattitutkinto, jota Timo parhaillaan suorittaa. Vaikka en itse luennoille ole päässytkään, olen päässyt tutustumaan aineistoihin  ja päässyt sekä koekaniiniksi harjoitteisiin ja kotitehtäviin että keskustelemaan asioista.

Aihepiirissä riittää sekä haasteita että mahdollisuuksia. Se, että aikidossa ei kilpailla, on välillä ristiriidassa valmennusmenetelmien kanssa. Toisaalta aikidoharjoitteluun ja omaan kehittymiseen liikkujana voi saada valtavasti uutta sisältöä kilpaurheilunkin valmennusmenetelmistä. Ja toki on menetelmiä ja harjoitteita, jotka eivät tähtää kilpailuun. Kaiken kaikkiaan oman osaamisen ja näkemysten laajentaminen on ollut hienoa.

Itselleni yksi parhaista tätä kautta tulleista mahdollisuuksista oli keskiviikkona. Timolla oli koulutukseen liittyvä lajivalmennusnäyttö aikuisten kanssa ja valmennusnäyttö junioreiden kanssa. Tilaisuuden jälkeen Timo kysyi haluanko ja saanko jäädä kuuntelemaan palautetilaisuutta. Kun lupa arvioijilta tuli, jäin mielelläni. Oli kiinnostavaa kuunnella ammattitaitoista arviointia. Osittain tulevaisuutta ajatellen, koska toivon jossain vaiheessa itsekin suorittavani saman tutkinnon. Ja myös sen takia, että olin läheltä seurannut näyttöön valmistautumista ja ollut myös mukana, sillä olin avustavana ohjaajana molemmissa näytöissä.

Mielenkiintoista oli myös kuulla palautteita ryhmädynamiikasta erityisesti junioriharjoituksen osalta. Siinä meitä oli Timon lisäksi kolme apuohjaajaa junioriohjaajien porukasta. Vuorovaikutus sekä ohjaajien että ohjaajien ja junioreiden välillä toimi hienosti, kuulemma olisi saanut olla muitakin katsomassa, miten tämä homma tehdään. Tämä oli mukava kuulla, sillä paikalla olleiden ja muiden neljän junioriohjaajan kanssa on tehty syksystä lähtien kovasti töitä. Paketti on omasta mielestä saatu mukavasti kasaan ja ryhmänä olemme hitsautuneet hyvin yhteen. Hienoa siis, että se näkyy ulospäinkin.

(Palautteet olivat muuten sekä osuvia että hyviä, paitsi Timon puolesta, sain minäkin uusia ajatuksia.)