Heti Ariga-sensein leirin jälkeen seuraavana viikonloppuna päästiin Endo-sensein oppiin Roomaan. Rooma on jo tuttu leiripaikka, mutta koska aikaisemmat vierailut ovat sijoittuneet joulu-tammikuuhun, niin kesälämpötilat yllättivät. Treenaaminen kosteassa kolmenkymmenen asteen kesäsäässä oli ihan omanlaisensa kokemus :) Tosin nyt, kuten tammikuussakin, paikallisten mukaan oli normaalia lämpimämpää. Ja vaikka Japanin reissun yhteydessä taisin kehua Tokion treenien hikisyyttä, niin tällä kertaa päästiin kyllä ehdottomasti seuraavalle tasolle :)
Tervetuloa kuumaan Roomaan / Welcome to hot Roma
Ihan heti ei tule mieleen, milloin viimeksi olisi ollut näin hiki treenatessa. Jo siinä vaiheessa, kun sai hakaman päälle, oli yhtä hiki kuin normaalisti treenin lopussa. Onneksi oli kesäpuvut mukana, ne ehtivät joten kuten kuivua eivätkä olleet ihan niin kuumat päällä. Omalta osaltani, kun en helteestä muutenkaan pahemmin pidä, niin treenaaminen oli aikamoinen koettelemus :) Tosin raskasta se vaikutti olevan suurimmalle osalle muistakin. Perjantain treeni ja lauantain ensimmäinen treeni menivät kohtuullisen mukavasti, mutta lauantain toinen treeni ja sunnuntain treeni olivat enemmän selviämistä. Ainakin puolivälin juomataukoon asti. Lopputreeni tuntui aina sujuvan jostain syystä mukavammin. Sunnuntain treeni oli kyllä selvästi rauhallisin niin opetuksen kuin treenikavereidenkin puolesta :)
Leirin antina oli ainakin olosuhteiden puolesta selkeällä epämukavuusalueella treenaaminen ja siitä selviäminen. Lisäksi jäin miettimään henkisen puolen merkitystä ääriolosuhteissa tai ainakin epämukavissa olosuhteissa treenaamiseen. Mielellä ja itsensä tsemppaamisella on suuri vaikutus jaksamiseen ja siihen miten motivoituneesti jaksaa treenata. Toinen puoli on treenikaverit. Kun tiedät, että parilla on yhtä tukalaa kuin itselläsi, mutta hän jaksaa välillä hymyillä ja osoittaa, että kanssasi on mukava treenata, sillä jaksaa taas kummasti eteenpäin. Tätä yritin itsekin omalla olemuksellani tehdä.
Jäin myös miettinmään, että pitäisikö luoda itselle jokin ankkuri tai metodi, jolla pystyy vielä paremmin ohittamaan olosuhteet ja keskittymään paremmin olennaiseen. Tässä toisaalta piilee riskinä se, että psyykkaa itsensä kestämään sellaisia olosuhteita, joita ei kannattaisi kestää. Ja toisaalta erityisesti tällaisessa kontaktiin perustuvassa harjoittelussa tuntui, että kun väsymys ja kuumuus ovat kovat, vain olennainen jääkin jäljelle. Kun kumpikaan ei jaksa liikkua ja hyppiä ylimääräisiä, parin kuunteleminen sekä kontaktin ja tekniikan muodostuminen tulevat huomioitua ihan eri tavalla. Tulee tehtyä hitaammin ja rauhallisemmin.
Ei siis ihme, että tällä leirillä koin ahaa-elämyksen parin kehollisen kuuntelemisen suhteen. Tämä nousi esille jo viikkoa aikaisemmin Ariga-sensein leirillä. Endo-senseikin tästä jollain tavalla puhui (sikäli kuin japanin, italian ja kehon kieltä ymmärsin :)). Mutta erityisesti vaikutti lauantaina yksi treenipari, jonka kanssa pääsin kokemaan, miten molemminpuolinen toisen kontaktin ja liikkeen kuunteleminen voi toimia. Itselle ainakin tuli sellainen tunne, että nyt olen ainakin nähnyt seuraavan tason tässä asissa, jos en vielä ihan sinne päässyt.
Lämmin kiitos Endo-senseille opetuksesta, Aikido Kashin Romalle järjestelyistä ja osallistujille treeneistä!
PS. Maanantaina omalla salilla treeneissä tuli esille yksi hyvä puoli kuumassa treenaamisesta. Koko viikonlopun aikana lihakset eivät olleet yhtään kipeät. Tänään taas tuntui lihaksissa senkin edestä…
Ja tervetuloa dojoon / And welcome to Dojo
Last weekend we visited in Roma in Endo-sensei’s seminar. Roma is already a familiar place for us but this time the weather was a little surprise. Aikido training in hot 30 degrees temperature and humid air was an experience :)
I can’t remember when I have been such sweaty practices. When I got hakama on I was as sweaty as after normal keiko. I and hot weather don’t fit together very well so at least on Sunday I was totally tired. But it seem most of other was also quite tired. Practising on Sunday was very peaceful.
The first thing which stay in the mind was training in the discomfort zone and the meaning of your mind state and training partners in there. The mental side and how well you can encourage yourself in the difficult circumstances means lot of your motivation. And you can’t forget your training partners. When your partner is supportive in same circumstances it push you forward a lot. I tried to do this myself, too.
The another thing was a new eureka moment about the contact and the listening of the partner. In the normal training when you are in good condition and the circumstances are ideal, you can move a lot, try different things and movements, to be a ”good uke”. But when you don’t have enough strength/you are tired the contact and listening become the more important both uke and nage. When you do and move slower than normally you can notice the smaller messages. A big thank you for one of my partners on Saturday, I don’t remember or know your name, but with you I got something new for me about this :)
Warm thank you to Endo-sensei for teaching, to Aikido Kashin Roma for very good organising and to training partners for great practices!
And the third thing, the surprisingly good thing in training in hot weather, which I noticed today in our normal keiko. During the seminar my muscles didn’t hurt at all. And today even the behalf of that :)
Kiitos!
VastaaPoista