Leiriraportit tulevat nyt vähän eri järjestyksessä kuin tapahtumat, mutta ei se mitään. Siinä järjestyksessä mennään, kun ehtii kirjoittamaan ja viimeistelemään :) Luonnos tästäkin on tehty jo aikaa sitten…
Kaiken kaikkiaan kevät ja alkukesä on ollut hyvin täysi. On ollut menoja ja koulutuksia, lyhyitä yöunia ja valintoja sen suhteen, mitä ehtii ja voi tehdä. Erityisesti tälle leirille lähtiessä tunnelmat olivat hyvin kaksijakoiset. Kahden reissussa menneen viikonlopun ja parin viikon liian lyhyiden yöunien jälkeen ei olisi yhtään tehnyt mieli lähteä mihinkään. Ja kuitenkin tämä leiri oli se, mitä tältä keväältä olin odottanut eniten Japanin reissun jälkeen.
Jälkeenpäin ajatellen voin kuitenkin sanoa, että kannatti lähteä. Hyviä treenikavareita ja hyviä ajatuksia aikidosta, aurinkoa ja muutamia vesipisaroita, hyvää ruokaa ja hyvää mieltä. Ja olosuhteet huomioon ottaen jaksoin treenata oikein hyvin :) Täytyy tosin tunnustaa, että sunnuntaina olin treenien jälkeen sen verran väsynyt, että Timo sai ajaa koko matkan kotiin. Normaalisti paluumatkalla kyllä vuorotellaan.
Mitä ajatuksia leiristä sitten jäi muhimaan? Ensinnäkin Ariga-sensein leirin teemaksi nostama itsen ja egon erottaminen. Treenatessa tavoitteena oli pysyä itsen puolella, joilloin tilanne on hallinnassa ja pystyy toimimaan tasapainoisesti. Jos taas mennään egon puolelle, silloin harjoittelu muuttuu kilpailuksi tai kamppailuksi. Itse koen itsen puolella pysymisen tarkoittavan sitä, että harjoittelu tuntuu kummastakin mukavalta. Silloin voidaan tehdä tiukampaakin tekniikkaa tai vastatekniikkaa. Mutta jos parista tuntuu siltä, että kumpa pian vaihdettaisiin paria, niin silloin ollaan jomman kumman osalta egon puolella, "pimeällä puolella”.
Toinen mieleen jäänyt teema oli keskustelu parin kanssa sanoitta. Miten käydään tekniikassa ja harjoittelussa dialogia sen kautta, miten käytetään ja kuunnella omaa ja toisen kehoa. Tästä tuli tietynlainen deja vu -tunne (en nyt parempaakaan kuvausta keksi :)). Olen loppusuoralla Tiimimestari-koulutuksessa ja tämän koulutuksen keskeinen työkalu on dialogi eri osa-alueineen. Nämä osa-alueet ovat kuunteleminen, odottaminen, suora puhe ja kunnioitus. Näinhän sen kuuluu mennä aikidossakin. Kuunteleminen on tärkeää, että tietää, mitä toiselle kannattaa ja voi tehdä tai toisaalta, mitä toinen aikoo tehdä. Välillä pitää odottaa ja välillä toimia suoraan. Ja kaiken taustalla on kunnioitus toista kohtaan.
Näin tämä tuntuu viime aikoina menneen. Ensinnäkin eri tilanteissa löytyy yllättäviä yhteyksiä asioiden välillä. Ja toisaalta leirien anti tuntuu olevan enemmän henkisen sisällön puolella. Vaikka toisaalta kyllä niitä teknisiäkin ahaa-elämyksiä tulee, niistä vain on vaikeampi kirjoittaa :)
The spring and the beginning of the summer have been quite busy. So I post seminar reports in that order I have time to write and finish :) I have had lot of things to do and events to go, too short night’s et cetera. Due to this I wait Ariga sensei’s seminar in ambivalent thoughts. I was quite tired and wanted just to stay at home. And in same time I had wait this seminar most of this spring except Japan. After all I can say the seminar was worth of going. I got a lot and was able to train quite well. Although I was very tired on Sunday :)
The theme of the seminar was separating the self and the ego. I found this very interesting thought. When you are training, it is important to be yourself. Then you can control the situation and can work balanced. If you go to the ego side, the training will be fighting or competing. I understood staying in the self side means that training feel nice for both of the partners. Also when you train even harder.
The another theme I found interesting was conversation without words with partner. This was interesting because I have been in Team mastery -education (which is in the home stretch) and the most important tool in this education is dialogue, conversation with others. In the dialogue is four parts, listening, waiting, straight talk and respect. All these parts are important also in wordless conversation, in aikido training. It is almost confusing how same things came to you in so different situations.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti