Vuoden ensimmäinen "normaali" aikidotreeniviikko on takana ja toinen alkanut. Joulukuussa ja tammikuun alussa tuli treenattua aika paljonkin normaalia vähemmän melkein-flunssan ja kaikenlaisen muun säätämisen takia. Tauko tuli tarpeeseen ja tuntui hyvältä, mutta toisaalta kevätkauden lähestyessä miltei hirvitti ajatus, että pitäisi treenata enemmän.
Onneksi en antanut hirvitykselle periksi vaan treenasin kaikki treenit, mitä harjoitusohjelmaani kuuluu. Vaikka olen viime vuoden aikana harjoitellut pakko-ajattelusta hyvinkin onnistuneesti pois, niin joskus pakko on hyvä opettaja. Kun oli pari päivää ajatellut, että on pakko mennä treeneihin ja mennyt, niin yllättäen kaikki alkoi tuntua paljon valoisammalta ja helpommalta. Näköjään sekä kroppa että mieli tarvitsevat riittävän määrän treeniä, että olo pysyy hyvänä ja mieli iloisena.
Ja vaikka välillä treenien jälkeen on fyysisesti ihan poikki ja aivot solmussa, niin kaiken kaikkiaan tuntuu paremmalta. Ja välillä tulee yllättäviä energiapiikkejä ja saa tehtyä vaikka mitä (ja ärsytettyä Timoa, kun pitäisihän hänenkin innostua ja jaksaa kuunnella, kun minäkin kerran ;)). Ja eihän silloin tauon aikana oikeastaan edes tajunnut, että olisi ollut jotenkin väsyneempi tai vaisumpi, mutta jälkikäteen eron huomaa.
Taukoja näköjään tarvitaan sekä lepoon, että sen huomaamiseen, mitä saa siitä, mistä taukoa pitää.
Siispä treenailemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti