Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt useita valmentajakoulutuksia ja varsinkin Timon kanssa on mietitty paljon nykyvalmentamista ja sen mahdollisuuksia aikidossa. Erityisen mielenkiintoinen on ollut valmentajan ammattitutkinto, jota Timo parhaillaan suorittaa. Vaikka en itse luennoille ole päässytkään, olen päässyt tutustumaan aineistoihin ja päässyt sekä koekaniiniksi harjoitteisiin ja kotitehtäviin että keskustelemaan asioista.
Aihepiirissä riittää sekä haasteita että mahdollisuuksia. Se, että aikidossa ei kilpailla, on välillä ristiriidassa valmennusmenetelmien kanssa. Toisaalta aikidoharjoitteluun ja omaan kehittymiseen liikkujana voi saada valtavasti uutta sisältöä kilpaurheilunkin valmennusmenetelmistä. Ja toki on menetelmiä ja harjoitteita, jotka eivät tähtää kilpailuun. Kaiken kaikkiaan oman osaamisen ja näkemysten laajentaminen on ollut hienoa.
Itselleni yksi parhaista tätä kautta tulleista mahdollisuuksista oli keskiviikkona. Timolla oli koulutukseen liittyvä lajivalmennusnäyttö aikuisten kanssa ja valmennusnäyttö junioreiden kanssa. Tilaisuuden jälkeen Timo kysyi haluanko ja saanko jäädä kuuntelemaan palautetilaisuutta. Kun lupa arvioijilta tuli, jäin mielelläni. Oli kiinnostavaa kuunnella ammattitaitoista arviointia. Osittain tulevaisuutta ajatellen, koska toivon jossain vaiheessa itsekin suorittavani saman tutkinnon. Ja myös sen takia, että olin läheltä seurannut näyttöön valmistautumista ja ollut myös mukana, sillä olin avustavana ohjaajana molemmissa näytöissä.
Mielenkiintoista oli myös kuulla palautteita ryhmädynamiikasta erityisesti junioriharjoituksen osalta. Siinä meitä oli Timon lisäksi kolme apuohjaajaa junioriohjaajien porukasta. Vuorovaikutus sekä ohjaajien että ohjaajien ja junioreiden välillä toimi hienosti, kuulemma olisi saanut olla muitakin katsomassa, miten tämä homma tehdään. Tämä oli mukava kuulla, sillä paikalla olleiden ja muiden neljän junioriohjaajan kanssa on tehty syksystä lähtien kovasti töitä. Paketti on omasta mielestä saatu mukavasti kasaan ja ryhmänä olemme hitsautuneet hyvin yhteen. Hienoa siis, että se näkyy ulospäinkin.
(Palautteet olivat muuten sekä osuvia että hyviä, paitsi Timon puolesta, sain minäkin uusia ajatuksia.)
Moi!
VastaaPoistaJäi kommentointi vähän myöhälle, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Tosiaan on jännä juttu, että olen taas pohtinut ihan samoja asioita kuin sinä viimeaikoina. Tää valmennusjuttu on todella mielenkiintoinen asia meidän lajin näkökulmasta, jossa tosiaankaan ei kilpailla...
Mä olen ainakin kaivannut sellaista kokonaisvaltaisempaa valmennusta kuin mitä aikido-ohjaajat yleensä antavat. Eli sellaista, että miten voisi maksimoida aikidoharjoittelun hyödyt esimerkiksi ravinnon, levon ja vapaa-ajan kautta. Olen salaa haaveillut treenisuunnitelmista, jonka ohjaaja tekisi minulle. Tähän asti olen ainakin itse saanut ne hoitaa, enkä usko että kovin moni muukaan aikidoka tällaisia saa. Kilpalajeissahan ne on päivän selviä juttuja. Perusasioita.
Minua harmittaa myös se, että jos ottaa aikidon vakavasti ja on hirmuinen into kehittyä ja edistyä ja treenata niin ei sitä kauheasta tueta.. Kaikki treenaa oikeastaan samalla lailla. Miks ei vois olla vaikka (ainakin isommissa kaupungeissa) tällaisia eri harjoituksia niille jotka oikeasti haluaa panostaa?
Miks aikidoa ei sais treenata tavoitteellisesti? Miks ei saa haluta korkealle? Joskus tuntuu, ettei aikidon filosofisen puolen takia sellaista saisi haluta. No, jos nyt mietitään että tavoitteellisesti treenataan niin mitäs me sitten tavoitellaan kun MM-kisat ei voi olla tavoitteena? Ammattiopettajuuskaan ei oikein voi olla kaikilla tavoitteena, koska realistiset mahdollisuudet Suomessa ovat pienet...
Mutta siis ideana on se, että ois mahtavaa jos niille annettaisiin mahdollisuus urheilun kaltaiseen valmennukseen, jotka sitä haluaisivat... Ei kaikkien tartte, mutta ne jotka haluavat...
Tällainen sekava vuodatus :D
Heidi
Hyvin ehtii myöhemminkin :)
VastaaPoistaPaitsi noita asioita, joita itse kirjoitin, olen ajatellut ihan samoja juttuja kuin sinäkin. Välillä tuntuu, että kun tekee itse harjoitusohjelman, siitä on paljon helpompi luistaa tai muuttaa sitä, kuin jos se olisi jonkun muun tekemä.
Itsellä on tullut vastaan myös se, että kun on alkanut ohjata enemmän harjoituksia, oma harjoitelu on kärsinyt. Ei vain yksinkertaisesti jaksa ja ehdi käydä sekä ohjaamassa että harjoittelemassa niin paljon kuin aiemmin harjoitteli. Ehkä näihin joskus löytyy itseä tyydyttävä kokonaisuus :)