Vaikka edellisessä postauksessa kirjoitinkin, että kylmyyden kanssa tulee toimeen, kyllä se välillä käy hermoille. Lähinnä siksi, että lämmintä vaatetta on vain rajallisesti mukana. Vaatteet kun valitsin mukaan aiempien kokemusten perusteella. Nyt vain pari päivää on ollut yhtä lämpimiä kuin viimeksi. Kiitän kyllä itseäni siitä, että otin valtavan villahuivin mukaan. Se piti olla vain lentokonetta varten, mutta olen käyttänyt sitä koko ajan. Jos ei kaulassa, niin sitten hartioilla. En tiedä, miten olisin pärjännyt ilman.
Sään lisäksi toinen tottumista vaativa asia on ollut tuolien puute. Tähän toivottavasti tottuu, sillä jalat pohkeista lonkkiin ja selkä tuntevat, että asennot ovat normaalista poikkeavia. Käytännössä sillon kun ei treenata tai olla muuten liikkeellä, istutaan seizassa eli polvillaan, risti-istunnassa tai vastaavasti, lattialla tyynyn päällä. Tämä ei tullut yllätyksenä, toisin kun sää, mutta yhtä kaikki ihan erilaista.
Muutin eilen dojolta Ariga-sensein perheen luokse asumaan. Tämä on mukava lisä reissuun. Pääsen aikidon lisäksi tutustumaan japanilaisen lapsiperheen elämään.
(Tänään vain suomeksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti